Tulvatoimikunnan puheenjohtaja, agronomi Jukka Tuori Huittisista pitää edelleen erittäin tärkeänä, että Kokemäenjoen Säpilän oikaisu-uomalle saadaan viranomaisluvat ja rahoitus, koska oikaisu-uomalla voidaan rajoittaa suurtulvan vahingot noin puoleen. Asia nousee esille maa- ja metsätalousministeri Jari Koskiselle alkuviikolla luovutetussa kirjeessä. Oikaisu-uoma toisi kaivattua säännöstelymahdollisuutta Kokemäenjoen juoksutuksiin ja sillä olisi suuri vaikutus joen keskiosan lisäksi Porin tulvatorjuntaan.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto totesi marraskuun lopulla hakemuksen Säpilän oikaisu-uomasta rauenneeksi, koska luvan hakija, Varsinais-Suomen elinkeino-liikenne ja ympäristökeskus, ei useista virallisista ja epävirallisista pyynnöistä huolimatta ollut antanut pyydettyjä lisäselvityksiä koskien etupäässä pientä tulvametsää. Tuori luonnehtii tapahtunutta nöyryyttäväksi takaiskuksi suurtulvia rajoittavalle hankkeelle.
“Tulvatoimikunnan näkökulmasta hukkaan kulunut 30 vuotta on ollut puoluepoliittista, ideologista hankkeen jarrutusta. Vastakkain ovat olleet yksityiset maanomistajat siis pääosin maanviljelijät ja toisaalta kollektiivista maanomistusta kannattavat järjestöt ja virkamiehet. Mikä kummallisinta, jarrutukseen on osallistunut myös luvan hakija itse”, tulvakirjeessä sanotaan.
Tuori viittaa johtaja Risto Timoselta Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta saamaansa tietoon, että maa- ja metsätalousministeriöllä ei enää ole mahdollisuutta rahoittaa tulvasuojelua, jos perusteena on maataloushaitta tai -hyöty, ja että Suomessa tehdään tulvantorjuntaa vain yhdyskuntakeskusten suojelemiseksi. Tuori kysyy ministeriltä, pitääkö väite paikkansa.
Viisi kuntaa perusti tulvatoimikunnan
Tulvakirje kertaa, miten Kokemäenjoen keskiosan tulvasuojelusuunnittelu aloitettiin 1980-luvulla, kun perinteisten kevättulvien rinnalla alkoi esiintyä talvi- ja kesätulvia aiheuttaen suurta vahinkoa peltoviljelyksille, tiestölle ja kiinteistölle. Tulvien vaikutusalueen viisi kuntaa perustivat yhteisen tulvatoimikunnan vauhdittamaan tulvasuojelun etenemistä. Luvan hakijaksi osoitettiin silloisesta Vesihallituksesta Turun vesi- ja ympäristöpiiri. Hanketta on pääosin suunnitellut Suomen ympäristökeskus.
Vuonna 1994 luvanhakija, silloinen Turun vesi- ja ympäristöpiiri, teki ensimmäisen lupahakemuksen Länsi-Suomen vesioikeuteen Kokemäenjoen keskiosan ja Loimijoen alaosan tulvasuojeluhankkeesta. Esityksellä alennettaisiin tulvia noin 2 500 hehtaarin alueelta.
Kirje toteaa Natura 2000 -reformin heijastuneen voimakkaasti myös tähän hankkeeseen ja aiheuttaneen lisäselvityksiä. Hankkeessa tehtiin kaksi YVA-selvitystä. Vuonna 2002 luvanhakija, silloinen Lounais-Suomen ympäristökeskus, täydensi hakemusta suunnitelman vaikutuksilla Natura-alueisiin.
Lopulta vuonna 2006 Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi osapäätöksen, jossa hyväksyttiin Loimijoelle suunnitellut tulvasuojelutyöt Huittisten Pappilankarin siivousta lukuun ottamatta. Hankkeen tärkein kohde, Säpilän 2,2 kilometrin mittainen oikaisu-uoma Kokemäenjoessa, irrotettiin päätöksestä lisäselvityksiä vaatien. Vuonna 2009 Vaasan hallinto-oikeus kumosi Loimijoelta Sallilan kosken yläpuolta koskevan ruoppausluvan.
