Pirkanmaan talousmetsien uudistushakkuissa huomiota tulisi aikaisempaa enemmän kiinnittää etenkin vesiensuojeluun, energiapuun korjuuseen ja säästöpuiden valintaan. Uudistushakkuissa noudatetaan luonnonhoidolle asetettuja vaatimuksia ja suosituksia pääosin hyvin, Suomen metsäkeskuksen Pirkanmaan alueyksiköstä todetaan.
Vuoden 2012 tarkastustulosten mukaan luonnonhoito on huomioitu hyvin tai erinomaisesti 80 prosentilla uudistusaloista. Luonnonhoidon tuloksien vaihtelu eri osa-alueilla on kuitenkin suurta.

Vesistöjen ja pienvesien varteen oli jätetty riittävän leveä suojakaista 85 prosentissa kohteista. Puutteet liittyivätkin erityisesti tilanteisiin, joissa uudistusalalle oli kaivettu naveroita tai ojia kasvupaikan vesitalouden parantamiseksi.
Tällaisissa kohteissa pitäisi aina estää ravinne- ja kiintoaineshuuhtoumat esimerkiksi kaivukatkoilla tai lietekuopilla. Ojitetuista tai vesistöihin rajautuvista uudistusaloista 30 prosenttia todettiin vesiensuojelultaan vajavaisiksi.
Noin kolmannekselta arvioiduista aloista oli korjattu hakkutähteitä tai nostettu kantoja. Kannonnostokohteista yli puolet sai välttävän arvosanan joko työjäljen, jätettyjen kantojen huonon sijoittelun tai liian vähäisen määrän vuoksi. Kantoja tulisi jäädä riittävästi, jotta metsän ravinnetalous ja lajisto turvataan.

Säästöpuut on tarkoitus jättää pysyvästi metsään. Tätä metsänomistajat eivät vielä ole täysin sisäistäneet, vaan kaatuneita säästöpuita korjataan esimerkiksi polttopuiksi. Säästöpuiden jättämisellä talousmetsien hakkuualoille pyritään tuottamaan lisää runkolahopuustoa ja esimerkiksi kolopuita linnuille.
Uudistusalalle jätettyjen säästöpuiden määrä on sinällään hyvällä mallilla. Säästöpuiden valintaan tulisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota ja ne tulisi keskittää suurempiin ryhmiin yksittäisten puiden sijaan. Hakkuualalle tulee jättää säästöpuita vähintään viisi runkoa hehtaarille, kun niitä Pirkanmaalla on jätetty keskimäärin kaksitoista kappaletta hehtaarille.