Erinomaiset eväät: Rantakuntoon ajatuksen voimalla

”Rantakunto” on mielestäni yksi käsittämättömimmistä termeistä, joita kuulee. Pukeutumalla uima-asuun ja menemällä veden äärelle jokainen on rantakunnossa. On absurdia ajatella, että olisi olemassa jonkinlaiset kriteerit, jotka tulisi täyttää, voidakseen esiintyä rannalla.
Usein kuulee sanottavan, että ”rantakunto” on tavoite, johon pyritään kevään mittaan tapahtuvalla liikunnalla ja syömisiä muuttamalla. Ymmärtäisin rantakunnon tavoittelun liikunnan ja ruokavalion avulla, mikäli ranta olisi hyvin vaikeakulkuinen, hankalasti saavutettavissa oleva paikka. Tarvitsisi saavuttaa riittävän hyvä fyysinen kunto tai erityistaito, jotta jaksaisi kulkea koko matkan rannalle ja selviytyisi matkan varrella ylitettävistä esteistä. Silloinhan kunto olisi kirjaimellisesti tarpeeksi hyvä rannalle pääsyyn, eli rantakunto.
Tietyn näköisen vartalon tavoittelu hiertää rantakunto-keskusteluissa minua kaikista eniten. Jos nyt sormia napsauttamalla saisimme sen unelmiemme vartalon, josta aina olemme haaveilleet, olisimmeko nykyistä tyytyväisempiä? Katoaisivatko huolet ja murheet senttien ja kilojen muuttuessa? Eivät katoaisi. Ei elämä muuttuisi ihmeellisemmäksi tai paremmaksi. Oma asenteemme itseämme ja vartaloamme kohtaan kokisi varmasti sen suurimman muutoksen. Olisimme tyytyväisiä, tai ainakin uskoisimme olevamme.
En ymmärrä miksi pitäisi odottaa ja haikailla, haaveilla jostakin, joka mahdollisesti saattaa olla saavutettavissa tulevaisuudessa. Eikä sittenkään ole takeita siitä, että olisi edes nykyistä tyytyväisempi itseensä, vartaloonsa tai elämäänsä. Ihmisluontoon kuuluu tietynlainen ikuinen tyytymättömyys, joka ajaa meitä aina vain tavoittelemaan hieman lisää ja hieman enemmän. Tyytymättömyys omaan vartaloon on niin yleistä, että siitä on tullut täysin normaalia ja valitettavasti jopa hyväksyttävää. Erityisesti naisista voi tuntua hämmentävältä, jopa nololta, todeta olevansa täysin tyytyväinen itseensä sellaisena kun on. Oman vartalon hyväksyntää ja arvostusta voi onneksi harjoitella. Kesän kovin ”rantakunto” hankintaankin todellisuudessa omia ajatuksia treenaamalla.
Jokainen vartalo on omanlaisensa, itsensä näköinen ja tuntuinen. Sillä on puutteensa ja vahvuutensa. Huolehtimalla sen perustarpeista se voi hyvin, ja hyvinvoivaa vartaloa on vaikeaa olla arvostamatta. Osoitat arvostusta vartaloasi kohtaan antamalla sille riittävästi ja monipuolisesti polttoainetta, tarjoamalla sopivasti hikoilua ja hengästymistä, sekä huolehtimalla siitä, että unelle ja levolle jää aikaa. Ajatuksia, jotka liittyvät kielteisesti vartalon ulkoiseen olemukseen, suosittelen heittämään vesilinnulla. Niiden sijaan ajatukset voi suunnata vaikkapa siihen, kuinka mukava olo vartalon valtaa viileään veteen pulahtaessa.
Eikä muuten haittaa ole siitäkään, että siellä uimarannalla toteaa ääneen: olen tyytyväinen itseeni, vartalooni, sekä siihen mihin se pystyy.
Kirjoittaja on Sastamalan Ruoka- ja Puhtauspalvelut Oy:n ravitsemusterapeutti

Poimintoja