Terveisiä eduskunnasta: Normitalkoot ja Kreikan kriisi

Miten Kreikka selviäisi tilanteestaan? Mihin yhteisvastuun rajat pitäisi vetää? Mikä on turhaa sääntelyä? Eduskunnan viimeiset viikot ovat rytmittynyt näiden kysymysten ympärille.
Eduskunnan viime viikon täysistunnossa kävimme keskustelua normien purkamisesta. Normien purkutalkoot ovat olleet esillä monissa puheenvuoroissa yli puoluerajojen. On selvää, että sekä EU että Suomi ovat tehneet myös sääntelyä, joka ei esiinny jälkitarkastelussa ainakaan pelkästään edukseen. Yksi kuuluisimmista EU:n säätämistä direktiiveistä on kurkun suoruutta säädellyt direktiivi. Kurkun ulkonäkövaatimuksista on sittemmin luovuttu, mutta huonoa mainetta saaneita sääntelykokonaisuuksia on toki myös muita.
Suurin osa sääntelystä on syystä tehty. Sääntelyllä on pyritty turvaamaan ihmisiä, ympäristöä ja yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. Joiltakin osin siitä on kuitenkin voinut muodostua kokonaisuus, joka aiheuttaa tarpeettomia esteitä ja hidasteita esimerkiksi pienyrittäjän arkeen. Olennaista on, että sääntelyä tarkasteltaessa pohditaan, voitaisiinko jotakin tehdä yksinkertaisemmin. Rajanveto vapauden ja vastuun välillä on toisinaan vaikeaa, mutta lopulta kyse on siitä, että sääntelyllä mahdollistetaan eikä holhota. Turvallista arkea ja ympäristönsuojelua ei saa unohtaa sääntelyn yksinkertaistamisenkaan nimissä.
Säännöt ja niiden noudattaminen liittyvät olennaisesti myös jälleen tällä viikolla velloneeseen Kreikka-keskusteluun. Toimin Suuressa valiokunnassa, joka käsittelee EU-asioita. Kreikan vanhojen IMF-lainojen eräpäivä on käsillä, mutta varoja niiden maksamiseksi ei ole. Nyt on pidettävä huolta siitä, että Suomelle ei aiheudu tappioita Kreikan kanssa tehtävästä ratkaisusta. Euromaiden on oltava ensisijaisesti vastuussa omista talouksistaan ja veloistaan. Hallituksen on tärkeää pitää kiinni Jutta Urpilaisen neuvottelemista vakuuksista.
Kreikan romahtaminen ei ole kenenkään etu. Monet kreikkalaiset pienituloiset ja heikossa asemassa olevat ovat joutuneet maksamaan suuren hinnan maan kompuroinnista eurokriisissä. Valitettavasti tähän saakka tukipaketeilla on pelastettu lähinnä vain kreikkalaisia pankkeja. Siksi meidän on varmistettava, ettei humanitäärinen kriisi paisu EU:n laajuiseksi sekasorroksi, koska nyt geopoliittisen kriisin mahdollisuudet ovat olemassa.
Valitettavasti myös Suomenkin hallitusta on muistutettava pienituloisten ahdingosta. Esimerkiksi kolmasosa suomalaisista eläkkeensaajista saa alle tuhat euroa eläkettä. Hallituksen suunnittelemat indeksijäädytykset, asumistuen huononnus, kela-etuuksien heikentäminen sekä sähkö- ja kiinteistöveron korotus aiheuttavat mittavia ongelmia monille pienituloisille eläkeläisille. Rahat eivät enää yksinkertaisesti riitä elämiseen, ja köyhyys on arkipäivää monille heistä. Eikö uuden hallituksen mielestä meillä todella ole varaa pitää huoli heistä, jotka ovat meistä aikoinaan huolehtineet ja Suomen rakentaneet?
Lopuksi haluan kiittää koko sydämestäni kaikkia teitä paikallisia ihmisiä, jotka annoitte luottamuksen työlleni. Tämä oli meidän yli ikäpolvet ja puoluerajat ylittävä projekti. On ilo tehdä Eduskunnassa töitä, kun tietää, että kotiseudulla on vahva tuki Meidän Ilmarille. Sydämellinen kiitos siitä.
Aurinkoista kesää ja pidetään yhteyttä!