Taiteilija Kiba Lumberg ilmoittaa heti avajaistilaisuuden alkajaisiksi, ettei kuulu kirkkoon. Vaikka kutsu yhdeksi Sastamalan Kirkko-näyttelyn tähdeksi oli ilo, siveltimeen tarttuminen mietitytti.
”Uskonnon pohjalta on hyvyyden nimissä tehty paljon pahaa. Maalaukseni luo toivottavasti lempeyttä ja rakkautta ympärilleen”, Lumberg sanoo.
Taiteilijan Musta Saara on unohdettujen pyhimys.
”Musta Saara on lohduttava heitä, joita ei haluta nähdä.”
Annukka Laine on tunnustava kristitty. Hän haluaa taiteessaan olla uskollinen Raamatun sanalle.
”Elämme kuvasodassa, joten teen maalauksia Jumalan rakkaudesta. En halua provosoida, kuvani syventävät sanaa ja niissä on läsnä oman elämäni ilot ja surut, kipu ja kiitollisuus.”
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettyyn Kirkko-näyttelyyn saivat Laineen ja Lumbergin lisäksi kutsun taiteilijat Kirsi Kaulanen, Anna Makovecz, Tarmo Paunu, Juhani Tuominen ja Henry Wuorila-Stenberg.
Sastamalan kaupungin kulttuuripalveluiden yhdessä Sastamalan seurakunnan kanssa toteuttaman näyttelyn kuraattorina toimii Tiina Lamminen, jonka mukaan Jaatsilla elokuun loppuun asti nähtävillä oleva 20 teoksen kokonaisuus antaa kirkolle monet kasvot.
”Teokset käsittelevät elämän ja kuoleman kysymyksiä. Niiden kieli on vertauskuvallista ja pyyhyyden kokemuksesta voi kertoa esimerkiksi kauneutta kuvaamalla.”
Näyttelyn taiteilijoille kirkko ei tarkoita rakennettua tilaa, vaan sillä viitataan ihmiseen itseensä. Raamatun myytit ovat hengellisiä kirjoituksia, ja ne voidaan lukea myös ihmisen tarinoina.
”Suhde omaan kehoon, ruumiillisuuteen ja sen koskemattomuuteen, on yksi ihmiselämän pyhimpiä kokemuksia”, Lamminen kuvailee.
Sastamalassa on kesän ajan nähtävissä ja koettavissa muitakin kirkkoaiheisia näyttelyitä: Galleria Akselissa on Ari Virtasen ja Ilari Mehtosen taidetta, Galleria Ansa Puntalossa valokuvaaja Mikko Joonan töitä (25.7. alkaen), seurakuntatalolla on näyttely Kirkoista ja tarinoista ja Mieli-aitassa voi tutustua V-P. Bäckmanin teoksiin, joissa on myös paljon kirkkoaiheita.
Nykyiset sastamalan seurakunnan ”johtohahmot” on tiedetty kaksinaamaisiksi jo pitkään. Hämmentyneenä on seurattu sitä tosiasiaa että kristillisessä työpaikassa ollaan ”vaan töissä”, kristillisiä arvoja ei ole sisäistetty, eikä niihin työssä nojata. Syrjintä, uhkailu, epätasa-arvoisuus ja rahan palvonta nousevat seurakunnan johtaviksi aatteiksi sastamalassa.