”Mun sydämeni tänne jää, kun aika on mun mennä pois”, tunnelmoi Ilkka Nykänen Kari Tapion syvälle uppoavalla laululla. Se aloittaa Pappan, 18. tammikuuta kuolleen Sauli Vainiomäen, muisteloiltapäivän Walter`s Pubissa Vammalassa sunnuntaina. Pubi on täynnä Pappan ystäviä, jotka kertovat tarinoita miehestä, joka eli urheilulle, etenkin lentopalloilulle.

Pappasta on tuhansia tarinoita. Niitä kumuaa pubissa niin mikrofonin kautta kuin baaritiskillä ja pöydissä. Ville Inna tunsi Pappan pitkään, mutta varsinainen ystävyysside kasvoi nuorten lentopallovalmennuksen kautta.
”Monesta asiasta olimme eri mieltä. Silti hän ei koskaan sanonut pahasti. Pappa ei myöskään suhtautunut kehenkään vihamielisesti. Meillä oli sellaista saunasivistystä ja saunassa me kaikkien syvällisimmät keskustelut kävimmekin. Jatkan Pappan työtä VaLePan C-tyttöjen valmentajana. Kun soitettiin, en edes miettinyt kieltäytymistä.”

Pitkäaikainen Vammalan Lentopallon puheenjohtaja Antti Korpela kehaisee Pappan muitakin kuin valmentajataitoja.
”Hänet palkattiin 2005 puolipäiväiseksi markkinointipäälliköksi. Hän keräsi toimintaan rahaa ja osallistui pelaajaneuvotteluihin ja sopimusten tekoon. Monet yrittäjät sanoivat, että tuskinpa olisivat antaneet sponsorirahaa, ellei kysyjänä olisi ollut juuri Pappa. Se kertoo hänestä paljon.”

Jalkapalloa nuorena pelannut Ari Andersson kaivaa muistikopastaan tarinan Ruotsiin suuntautuneelta pelireissulta.
”En tiedä miksi, mutta Pappa alkoi kutsua minua Turhapuroksi. Annoin takaisin ja nimitin hänet Röntsyksi. Ja Pappahan oli myös kielitaitoinen. Olimme Puolassa katsomassa lentopalloa ja menimme aamiaiselle. Pöytiin ei tarjoiltu. Pappalle kuitenkin tuotiin aamutuoremehua pöytään. Ihmettelin ja kysyin osaatko Puolaa. Pappa vastasi, että en, mutta opetin tarjoilijalle Suomea.”

Keskiviikon Alueviestissä lisää muisteloista sekä Pappa – Tyrwää – Suomi -sanakirjan siemen.