Edellisessä kirjassaan, Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusopas, kansanedustaja Arto Satonen (kok) nosti jalustalle työajan pidentämisen. Pamfletissaan hän esitti, että työtunteja lisätään kokonaispalkkaa alentammatta. Kannanotollaan hän sai kohujulkisuutta.
”Tuo oli asia, joka kirjasta nousi esiin ja julkiseen keskusteluun. Ei ehkä turhaan, sillä kilpailukykysopimuksen myötä työaikaa on pidennetty. Se on hyvä asia, sillä se luo pohjaa suomalaiselle kilpailukyvylle maailmanlaajuisesti”, toteaa nykyinen eduskunnan toinen varapuhemies.
Tuoreessa pamfletissaan, kiistakirjassa, Satonen jatkaa hyvinvointiyhteiskunnan pelastusta. Työn linja -kirjan kolme keskeistä sanomaa liittyvät negatiiviseen tuloverotukseen, osallistavaan sosiaaliturvaan ja globaaliin – maailmalaajuiseen kilpailuun.
Ajatus kirjaan kasvoi vuosi sitten kesäkuussaa republikaanien puoluekokouksessa, jossa Donald Trump valittiin USA:n presidenttiehdokkaaksi.
”Hän toi esiin yhden todellisen ongelman: valkoisen keskiluokan aseman suhteellisen heikentymisen. Myös meillä keskiluokan ja aiemmin hyvin toimeen tulleiden työläisten suhteellinen asema on heikentynyt 2000-luvulla. Elämme globaalissa kilpailutilanteessa, johon meidän on vastattava työ tuottavuuden lisäämisellä, koulutuksella ja teknologian kehittämisellä. Näin voimme saada lisää työtä Suomeen”, miettii Satonen.
Yhdeksi esimerkiksi hän ottaa ympäristöasiat, joihin liittyy suuresti ilmastonmuutos, jonka Trump on perunut.
”Pelisäännöt pitää olla kaikille samat. Meille ympäristöasiat ovat tärkeitä. Kun ne ovat sitä myös kaikkialla muualla, niin osaamisemme alalla on loistava vientituote.”
Kansalaispalkalle Satonen ei lämpene. Hän turvaisi tulevaisuutta etenkin pitkäaikaistyöttömien osalta osallistavalla sosiaaliturvalla, joka Tanskassa on ollut pitkään käytössä.
”Se tarkoittaa sitä, että henkilö voi itse sanoa, mitä haluaa tehdä. Työ voi olla vaikka nurmikoitten leikkaamista, tai melkein mitä hyvänsä. Tätä työtä vastaan henkilö saa sitten tarvitsemaansa turvaa. Ja tämä ei tarkoita sitä, että pitää tehdä jotakin kahdeksan tuntia päivässä, vaan varmasti selkeästi vähemmän.”
Osallistava sosiaaliturva on Arto Satoselle mieliaihe. Sastamalassa sitä tarjoaa Työteekki vapaaehtoisuuden pohjalta.
”Malli estää syrjäytymistä ja luo mahdollisuuden päästä uudelleen mukaan työelämään. Jos sitten täysin terve ihminen kieltäytyisi kaikesta työstä, niin silloin tulisi mukaan sosiaaliturvan jonkinlainen leikkuri.”
Tärkeimmäksi sanomaksi uudessa pamfletissaan Satonen nimeää negatiivisen tuloveron. Sitä on käytetty Englannissa.
”Meilläkin on paljon aloja, joilla ei riitä kaikille täysiaikaista työtä. Jos ihminen tekee esimerkiksi kaksikymmentä tuntia viikossa osa-aikatyötä ja palkka on siinä tuhannen euron tuntumassa, niin häneltä ei menisi veroja lainkaan. Lisäksi hän saisi negatiivisen verotuksen kautta kahdesta kolmeen sataan euroa valtiolta rahaa. Uskon tämän vähentävän sosiaaliturvan tarvetta ja olevan kansantaloudellisesti järkevää.”
Työn linja -kirja on selkeästi pamfletti eli kiistakirja. Siinä kritisoidaan Suomen nykyistä menoa, joka ei kestä pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskunta ilman muutoksia. Mutta mitä jatkossa?
”On yksi aihe, jota kiinnostaa tutkia. Se on pienten kaupunkien asema nykyisessä Suomessa”, paljastaa Arto Satonen tulevia suunnitelmiaan.
Niin kaukana on poliitikkojen puheet ja virkamiesten toiminta toisistaan, esimerkkinä tuo työteekin toiminta ”vapaaehtoisuuden pohjalta”. Mitään hyvää ei koskaan historiassa olla saatu aikaiseksi pakottamalla.
”Ken tästä portista käy saa kaiken toivon heittää”
On Arto tullut Osmo Soininvaaran esittämän negatiivisen tuloveromallin kannattajaksi. Kun sivukylien palvelut ovat kuihtuneet osin päättäjien myötävaikutuksella, niin asuinsijoilleen jääneille tulee järjestää saattohoito. Hyvä niin. Arto shakinpelaajana näkee hyvin alkaneen pelin kulun. Kun sivukylät ovat tyhjenneet asukkaista kuntakeskuksiin, tarvitaan tuki sitten sinne. Näin käy, koska maakuntakeskukset kuten Tampere houkuttelevat ammattitaitoisimman työvoiman ja esim. Sastamala hiljenee entisestään. Voiko tätä evoluutiota hidastaa. Ratkaisua en keksi. Arto miten?
Menneeseen ei ole paluuta mutta pitäisi nähdä myös tulevaan eli elää ajassa.Digitalisaatio antaa mahdollisuuksia riippumatta asuinpaikasta mutta pitää olla alkupääomaa,henkistä tai aineellista.
Hyvähän sitä on kuukausikaupalla eduskunnasta lomaillessa esittää työajan pidentämistä, kun se ei itseä koske. Mutta kiitos Artolle siitä, että itse ilmoittautui Trumpin kannattajaksi. Nyt ei äänestäjän tarvitse tehdä äänestyspäätöstään epätietoisena ehdokkaan aatemaailmasta. Arto on äärioikeistolainen konservatiivi, jonka diilit hyödyttävät vain suurpääomaa.
Normaalisti en vastaa nimettömiin viesteihin lainkaan. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että kun joku väittää minua Trumpin kannattajaksi, niin sitten ei ole lainkaan lukenut pamflettiani tai haastattelujani. Olen sanonut, että Trump on paljastanut oikeita ongelmia, mutta esittänyt täysin vääriä vastauksia. Toivoisin, että tällaiset kommentit esitettäisiin omalla nimellä. Ymmärrän kyllä sinänsä sen, että kirjoittaja ei sitä tee, koska kukapa tuollaista omissa nimissään kehtaisi kirjoittaa!
Satosella on hyviä ajatuksia, enkä kyllä leimaisi äärioikeistolaiseksi. Juuri tavallinen suomalainen kärsii siitä, jos hyvinvointiyhteiskunta heikkenee ylimitoitetun, idealistisen sosiaaliturvan takia. Työ on kuitenkin se, mistä hyvinvointi syntyy, kaikki muu on hölmöläisten peitonpidennystä. Lisäksi jo peruskouluun pitäisi saada talousopetusta ja nuoresta pitäen pitäisi kannustaa säästämään ja sijoittamaan, jotta ei olla puilla paljailla, kun työn tarjonta vähenee.