Opisto kotoutti Sini-Mari Lepistön Sastamalaan

”Tervetuloa tutustumaan Sastamalan Opistoon avointen ovien päivänä 7. syyskuuta”, toivottaa Sini-Mari Lepistö.

Sastamalan Opiston rehtorina elokuun alussa aloittanut Sini-Mari Lepistö haluaa pitää luotsaamansa opinahjon kynnyksen matalana. Onhan sivistyksen tarjoaminen mahdollisimman monille ihmisille kansalaisopistojen toiminnan perusperiaatteita.

Sini-Mari Lepistö syntyi Outokummussa, vietti lapsuutensa Torniossa ja opiskeli Jyväskylässä. Yliopistossa Lepistön pääaine oli kulttuuriantropologia. Miksi?

”Halusin ymmärtää erilaisia kulttuureja ja lisätä eri taustoista tulevien ihmisten välistä vuoropuhelua. Kaipa siinä pohjimmiltaan oli kyse pasifismista”, hän naurahtaa.

Vuoropuhelua ja kohtaamisia. Olennainen osa myös kansalaisopistojen toimintaa. Lepistölle on tärkeää, että Sastamalan Opisto on paikka, jossa luodaan edellytyksiä sosiaalisten suhteiden syntymiselle.

”Harrastaminen yhdistää koulutus- ja tulotasosta, poliittisesta suuntautumisesta tai perhetaustasta riippumatta. Kursseilla on helppo tutustua uusiin ihmisiin.”

Opiston kotouttama rehtori

Sastamalan Opiston ovet ovat auki kaikille – myös sellaisille maahantulijoille, joilla ei ole vielä kuntapaikkaa tai oleskelulupaa. Parhaimmillaan opisto vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja paikkakunnalle sitoutumista. Niin kävi Lepistölle itselleenkin.

”Olen opiston kotouttama. Kun muutin seitsemän vuotta sitten Sastamalaan, en tuntenut täältä juuri ketään ja paikkakunta oli minulle vieras. Ilmoittauduin opiston tanssikursseille, ja opisto vei minut mukanaan.”

Vuonna 2011 Sastamalan Opiston opiskelijasta tuli osa sen opettajakuntaa. Lepistö alkoi opettaa suomea maahanmuuttajille. Ennen viime vuotista rehtorin viransijaisuutta hän ehti tehdä myös suunnitteluopettajan työtä.

”Opiston työyhteisö teki minuun suuren vaikutuksen. Täällä on innostava ilmapiiri. Opiston opiskelijana olen tanssin lisäksi harrastanut muun muassa kuorolaulua, monia liikuntalajeja sekä kieliä”, Lepistö kertoo.

Opisto elää ajan hermolla

Elävä kansalaisopisto on Lepistön mukaan sellainen, jossa harrastajia on vauvasta vaariin ja kurssitarjonta elää ajan ilmiöihin reagoiden.

Sastamalan Opistossa halutaan kannustaa lapsia ja nuoria harrastusten pariin aktiivimaksulla, jolla alle 18-vuotiaat voivat käydä miltei rajattomasti opiston kursseilla 42 euron lukukausihintaan. Jos talous on tiukoilla esimerkiksi työttömyyden, osa-aikatyön, yksinhuoltajuuden tai pitkän sairausloman takia, voivat vanhemmat ilmoittaa lapsensa aktiiviopiskelijaksi 15 euron hintaan.

Rehtorin mukaan opintoja räätälöidään yhteisön toiveet sekä yhteiskunnalliset muutokset huomioiden. Jos selaa menneiden vuosien opinto-oppaita, voi havaita liikunnan ja tietotekniikan kurssien määrän nousseen. Jälkimmäisiä järjestämällä opisto vastaa erityisesti vanhemman väestön tarpeisiin. Valmiudet käyttää nettipalveluita kuuluvat kansalaistaitoihin.

Poimintoja

  • Nimetön

    Tästä sais/ saa erittäin hyvän brändin tai miks sitä ny kutsuis tänne Sastamalaan, tarjotaan mielekästä tekemistä täällä jo asuville tai tänne muuttaville ihmisille.

  • Jaa, mitenkähän lienee

    Hyvä ajatus, mutta toteutuu todella harvan kohdalla. Paikalliset -ne lahjattomat- tekevät usein vaan kaikkensa, ettei muualta tullut pääse paremmalle oksalle.

    Sitä kampituksen määrää, jota ilmenee koulussa, sitten kesätyöpaikoissa, sitten parempien virkojen valinnoissa, ei kukaan ymmärrä, ellei ole sitä itse kokenut.

    Lahjakkuus on jotain sellaista, mitä paikalliset eivät arvosta, koska aika harva on sellainen. On jämähdetty ikiajoiksi torppaan paikkaan b, ja lopputulos on se, mikä se nyt on.

    Ehkä lapseton akateeminen pärjää niissä kisoissa, ellei saa parempaa paikkaa muualta. Ponnahdusalusta monelle on ollut paikallislehti. On kärvistelty muutama aika johtotehtävissä ja kiireen vilkkaa lähdetty heti pois, kun ovea on raotettu muualla.

Kommentointi ei ole käytössä.