”Tämä on yhtä juhlaa, kun ympärillä on niin iloisia plikkoja”

Auli Härkälä kaatoi Liisa Liemolan lasiin hieman kuohuvaa juhlan kunniaksi.

Keltaisten huopa-aurinkojen alla nostellaan maljoja. Tilavan huoneen seiniä koristavat maalaukset kirvoittavat juhlijoiden mieliin muistoja. Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa ympäröivällä laitumella on tavattu äkäinen pukki, Kaalisaaren kioskipaviljongista ostettu kahveet.

”Tämä on yhtä juhlaa, kun ympärillä on niin iloisia plikkoja”, tuumaa Paavo Harmaala.

Kuohuvaa nautitaan 25-vuotiaan Tupahoivan kunniaksi. Mitä mieltä asukkaat ovat hoivakodista?

”Täällä Tupahoivassa ei ole pakollisia töitä. Kotona oli aina hommia. Olen Tyrväällä syntynyt, mutta karjalaisittain kasvatettu. Tiesitkös, että olen suomenmestari karjalanpiirakoiden leipomisessa? Olen minä niitä täälläkin leiponut”, juttelee Liisa Pakarinen.

Kello näyttää neljäätoista, on perjantai-iltapäivä. Mitä tähän aikaan Tupahoivassa yleensä tapahtuu?

”Otetaan viimeinen huikka”, nauraa Onerva Sotka. ”Tiedä vaikka joku ottaisikin, mutta jotkut ottavat varmuudella nokoset, nytkin neljä ihmistä nuokkuu tuoleissaan”, hän jatkaa ja osoittaa uneliaita kasvoja ympärillämme.

Tupahoivan johtaja Auli Härkälä soittaa lahjoituksena saadulla flyygelillä muutaman sävelen.

”Voisin lähteä ulos. Päiväunia varten pitäisi nyt olla korvatulpat”, virnistää Paavo.

Asenteet ratkaisevat

Auli Härkälä toteaa, että Tupahoivassa jokainen elää omannäköistään arkea. Tupahoiva ei ole kodinomainen hoivapaikka, vaan muistisairaiden ihmisten koti.

”Päivärytmimme on joustava ja mukailee asukkaiden rytmiä. Talon omia rutiineita on mahdollisimman vähän. Jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen, ja meillä se saa jatkua sellaisena.”

Miten Tupahoivassa pystytäään huomioimaan kaikkien 16 asukkaan persoonat? Eikö jokaisen asiakkaan yksilöllinen huomioiminen vie aikaa ja resursseja?

”Täysin asennekysymys. Toki ihmisiin tutustuminen vaatii työntekijöiltämme paneutumista, mutta se on myös työn suola. Kyse on pienistä asioista, joilla on kuitenkin suuri merkitys arjen sujuvuuden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta.”

Onerva Sotka (vasemmalla) ihaili kehäkukkia. Eeva Eerola ja Paavo Harmaala nauttivat Hannele Salmen tarjoamista vadelmista.

Työntekijöiden vahvuudet esiin

Paavo Harmaalan vanavedessä moni muukin suuntaa kulkunsa ulos puutarhaan. Härkälä esittelee Tupahoivan henkilökunnan ja asukkaiden yhdessä kasvattamia krasseja ja tomaatteja. Onerva Sotka ripustaa lähihoitaja Tiina Tarkon kanssa pyykkejä kuivumaan.

Eeva Eerolaksi esittäytyvä rouva kehuu puutarhan satoa. Erityisen maistuvia ovat vadelmat. Lähihoitaja Hannele Salmi kertoo, että Paavo ja monet muut ovat urakoineet herukkapensaiden parissa. Marjoja saatiin pakkaseen monta litraa.

”Hienoa, jos pääsisi metsään”, miettii Paavo ja haaveilee puolukkaretkestä.

Härkälä lupaa, että metsäretki varmasti järjestyy. Hän kertoo, että idea pienen kasvihuoneen rakentamiseen ja kasvien kasvattamiseen alusta asti itse on tullut työntekijöiden keskuudesta. Omaisilta saatu lahjoitus vauhditti kasvihuoneen hankintaa. Lähihoitaja Silja Hakasen aktiivisuus asiassa on tarjonnut Tupahoivan väelle jo monia sykähdyttäviä hetkiä.

”Ehkä tämä käy malliesimerkiksi työntekijöiden omien vahvuuksien hyödyntämisestä”, Härkälä naurahtaa.

Kilpailu kiristyy

Yksityisten hoivapaikkojen määrä on Sastamalassa kasvamaan päin. Toimintaansa paikkakunnalla laajentavat alan jätit Attendo ja Mehiläinen. 25 vuotta sitten yrittäjäksi ryhtynyt Härkälä ei ole kiristyvästä kilpailutilanteesta huolissaan.

”Pienellä paikkakunnalla tunnettuus merkitsee. Täällä suuruuden ekonomia ei toimi. Asiakkaat ja osaava hoivahenkilökunta äänestävät todennäköisesti jaloillaan, jos asiat eivät toimi.”

Hoivapaikkaa omaiselleen etsivälle on Härkälällä muutama neuvo:

”Älkää tyytykö vähään. Ottakaa selvää asioista ja tutustukaa eri palveluntarjoajiin ja hoivapaikkojen toimintakulttuureihin. Kuunnelkaa muiden kokemuksia.”

Onerva ja Tiina pyykkihommissa.