”Ihmisen lämpöä ja läsnäoloa” – Saattohoitokoulutus käyntiin Sastamalassa

Terveyskeskussairaalan osastolla 2 on seitsemän saattohoitopaikkaa. Osa niistä on sisustettu viihtyisiksi Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen opiskelijoiden toimesta. Diakoni Maija-Liisa Halme (vas.), palliatiivinen sairaanhoitaja Paula Peurala ja osastonhoitaja Johanna Voittomäki piipahtivat yhdessä huoneista.

Läsnäolo. Se on asia, jota saattohoidossa oleva potilas yleensä eniten kaipaa. Aina ei tarvitse edes jutella. Riittää, kun tietää toisen olevan vierellä.

Sastamalan seurakunta ja Sotesi käynnistävät syyskuun 19. päivä saattohoito- ja lähimmäiskoulutuksen, jonka tavoitteena on löytää lisää vapaaehtoisia tärkeään tehtävään: elämänsä viimeisiä hetkiä viettävän ihmisen rinnalle.

Vapaaehtoiset ovat jo arkea esimerkiksi terveyskeskussairaalan osastolla 2, joka on erikoistunut saattohoitoon. Osastonhoitaja Johanna Voittomäen mukaan vapaaehtoisilla on suuri merkitys niin potilaille kuin osaston henkilökunnallekin.

”Hoitajia vaivaa usein riittämättömyyden tunne silloin, kun vierellä olemiseen ei löydy aikaa. Meilläkin on levollisempi olo, kun tiedämme, että potilaan luona on joku.”

Saattohoidon vapaaehtoisia koulutettiin Sastamalassa jo kaksi vuotta sitten syksyllä. Sysäyksen koulutukseen antoi vuoden 2014 yhteisvastuukeräys, jonka teema oli saattohoito. Osallistujamäärä yllätti järjestäjät iloisesti.

”Puhuimme etukäteen, että viisi ihmistä riittää, mutta ensimmäisellä kerralla paikalle tuli 29 henkeä. Noin 25 kävi lopulta koulutuksen”, kertovat palliatiivinen sairaanhoitaja Paula Peurala ja diakoni, työnohjaaja Maija-Liisa Halme.

Halmeen ja Peuralan mukaan vapaaehtoisten kirjo on laaja. Nuorimmat ovat alle 30-vuotiaita, vanhin kahdeksankymppinen. Joukossa on niin työelämässä yhä olevia kuin eläkeläisiäkin. Yhdistävä tekijä on sukupuoli: kaikki nykyiset vapaaehtoiset ovat naisia.

”Ainoa toivomus osallistujille on, että oma mahdollinen suru ei enää olisi kovin tuore. Osallistujien hyvinvoinnista huolehditaan koulutuksen jälkeen säännöllisellä työnohjauksella, jossa pääsee purkamaan tuntojaan. On selvää, että oma suhde kuolemaan kulkee koko ajan vapaaehtoistyön rinnalla”, diakoni Halme toteaa.

Kurssille osallistuminen ei sitouta mihinkään. Koulutusta koordinoiva Paula Peurala kertoo, että jokainen osallistuja haastatellaan vielä koulutuksen päätteeksi.

”Haastattelujen perusteella osaamme paremmin ohjata sopivat vapaaehtoiset saattohoidettavien luo. Valinnassa voivat vaikuttaa esimerkiksi ikä tai se, onko vapaaehtoisella kokemusta muistiongelmaisten kanssa toimimisesta.”

Sairaanhoidollisiin tehtäviin vapaaehtoisten ei tarvitse pelätä joutuvansa. Naiset korostavat, että hoitohenkilökunta hoitaa, vapaahtoisen tehtävä on tarjota ihmisen lämpöä ja läsnäoloa.

Millaista hyvä saattohoito on? Kysymys nousee julkisuudessa esiin säännöllisesti.

Johanna Voittomäen, Paula Peuralan ja Maija-Liisa Halmeen mukaan se on ennen kaikkea potilaan oireenmukaista, kokonaisvaltaista hoitamista ja kohtaamista.

Halme ottaa esiin Pirkanmaan Hoitokodin esitteen ja siteeraa siitä lausetta:

”Kun ei ole enää mitään tehtävissä, on vielä paljon tekemistä.”

Saattohoito- ja lähimmäiskoulutus

Koulutus järjestetään Vammalan seurakuntatalon rantasalissa kuutena tiistai-iltana 19. syyskuuta alkaen. Poikkeuksena tiistai 31. lokakuuta, jolloin tehdään opintokäynti Hopun tehostetun palveluasumisen yksiköihin sekä tk-sairaalan osastolle 2. Koulutuksessa käydään läpi saattohoitoa, muistisairaan kohtaamista, hengellisyyttä, henkisyyttä ja uskonnollisuutta sekä vapaaehtoisten omaa jaksamista. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen Paula Peurala p. 040 669 4202, paula.peurala@sastamala.fi tai Maija-Liisa Halme p. 050 314 9042, maikku.halme@evl.fi.

Poimintoja

  • Raija

    anteeksi, seitsemän hoitopaikkaa. Silti vain osa kalustettu viihtyisäksi..?

  • Nimetön

    Niin, luetun ymmärtäminen…. Osa niistä kalustettu viihtyisiksi OPISKELIJOIDEN TOIMESTA. Ei tämä tarkoita automaattisesti että kaikki muut ovat epäviihtyisiä?

  • Nimetön

    Tärkeintä on ihmisen lämpö ja inhimillisyys toista kohtaan. Viihtyisä ympäristö ja opiskelijoiden kauniit työt ovat upea lisä. Tätä yhteistyötä voisi jatkaa kaikin tavoin. Ollaan kiitollisia kaikille, jotka asian piirissä toimii.

  • Nimetön

    Jotenkin pysäyttää tuo miesten puute…Ymmärrän miespuolisten saattohoidettavien ehkä toiveenkin naispuolisesta saattohoitajasta, mutta eikös siihen sekaan mahtuisi myös joku mies…joku kaveri takavuosilta…siinä muisteltaisiin juttuja. Ehkä onkin heillä ihan lähipiirissä kavereita, jotka saattavat kaveriaan ihan ekaluokalta siihen elokuun viimeiseen päivään…

Kommentointi ei ole käytössä.