Miten nukuttaa Karkun kirkossa? – ”Kevyenä kokemuksena en tätä ajattele”

Millaisena näyttäytyy Karkun komea kivikirkko yöaikaan? Kuva: Alueviestin arkisto. 

Miten mahtaa Karkun kirkossa nukuttaa? Se selviää huomisaamuna.

Seitsemän henkilöä pääsee nimittäin tänä iltana yöpymään Karkun kirkkoon. Ilta alkaa kello 20, jolloin tutustutaan kirkon sisätiloihin. Kierroksen jälkeen kukin yöpyjä saa valita oman nukkumapaikkansa kirkkosalista. Kanttori soittaa pienen iltasoiton, jonka jälkeen laskeutuu hiljaisuus ja yörauha.

Mistä oikein on kyse, Karkun pappi Anu Jokinen-Lundén?

”Ajatus yökirkosta tuli seurakuntalaiselta, joka kysyi, olisiko kirkossa mahdollista yöpyä. Hän oli ajatellut, että rakkaassa, kauniissa ja juhlallisessa kirkossa, joka on Herran huone, olisi aika erikoista viettää yönsä.”

Jokinen-Lundén uskoo kirkon näyttäytyvän aivan erilaisena yöaikaan.

”Kirkon tunnelmaa aistitaan yleensä hämyisässä joulun iltakirkossa tai kesähäissä, kun auringonsäteet suodattuvat vanhoista ikkunaruuduista. Mitä on sitten se rauha ja hiljaisuus, kun kirkon ovi kumahtaa kiinni ja laitat pään tyynyyn?”

Papin mukaan kirkkoyö sai lämpimän vastaanoton. Puhelin soi heti ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä, ja ilmoittautujat olivat varsin innoissaan mahdollisuudesta.

”Yöpyjiä otetaan seitsemän. Se on minun laskelmani siitä, miten kirkkosalissa voi etsiä oman soppensa ja rauhansa. Yöpyjät ovat kaikki kirkkosalissa, eivät urkuparvella tai parvella”, Jokinen-Lundén toteaa.

Se, miten kirkossa nukuttaa tai miten kirkko sanomansa kanssa vaikuttaa uniin ja unen laatuun, jää nähtäväksi. Anu Jokinen-Lundén suunnittelee keräävänsä palautetta yöstä sitten, kun muutama viikko on kulunut.

”Minuakin tämä kiinnostaa. Me ihmiset olemme innokkaita etsimään erilaisia kokemuksia ja once in a lifetime -juttuja. Kevyenä kokemuksena en kirkossa yöpymistä ajattele, vaan sellaisena oman hengellisen elämän liikuttajana.”

Jokinen-Lundén ei pidä mahdottomana, että Karkussa järjestettäisiin tulevaisuudessa toinenkin kirkkoyö. Sellainen voisi ajoittua pääsiäisen liepeille.

 

Poimintoja

  • Nimetön

    Hieno pappi,kun järjestää tälläisia erilaisia tilaisuuksia. Ei kaiken tarvitse olla aina samaa vanhaa kaavaa.

    • Nimetön

      Olispa näitä järjestäviä ja asiaan täydellä asianmukaisesti panostavia pappeja ollut jo -80 luvulla – silloin piti papin tehdä kampanjassaan muka lapsityötä, tulla neljä vuotta täyttävän lapsosen kotiin, ja katin kontit, sanon minä.
      Herra tuli ovensuuhun hetken seisomaan ja moittimaan vanhempia, lapsesta ei sanaakaan, ei huolinut varta vasten käyntiä varten tehtyä kakkua, lähti siltä seisoviltaan, kun ei istuakaan halunnut, ja jätti lapselle paitsi huonon esimerkin seurakunnasta, myös äidille eritoten ikuisesti pahan mielen tällaisesta. Väkisinkin tuli ja tulee mieleen se sanonta H…..n peräseinästä…

  • Aina inkeri Aninkainen

    Voi luoja ota minut jo pois täältä.
    Hullun hommaa, kaikella sitä yrittää tehdä itsensä tunnetuksi.
    Lakkasin käymästä hänen tilaisuuksissaan.Voi kun saisi Osmo Ojansivun takaisin.

  • Aina Inkeri Aninkainen

    Voi luoja ota minut jo pois täältä

    Lakkasin käymästä hänen tilaisuuksissaan. Voi kun saisi Osmo Ojansivun takaisin

  • Nimetön

    Miksi pitäisi kirkon noudattaa aina samaa tylsää kaavaansa ? On hienoa, että on jotakin uuttakin. Kannatan ko. papin linjaa kuunnella ihmisiä se on hyvä asia.

  • Nimetön

    Ääntänsä voi pistää hiukku pienemmälle tai täytyy varmaan hommata kuulosuojaimet!!

  • m-l

    On sitä huononpiakin paikkoja kallistaa päänsä, mutta touhu menee yli ymmärrykseni. Ei tätä lajia lisää. Papilla on työtehtävät vielä hakusessa. Joku muu ammatti lienee parempi.

  • Ei nyt

    Ennen vanhaan ihmiset nukahteli kirkossa kun saarnat kesti tunteja ja kirkkomatkat olivat pitkiä. Ei ihme että nukutti.

  • Nimetön

    Jos hyvin nukuttaa, niin voisi tarjota pakolaisten majoitustiloiksi. Olisi pyhäaamuna väkeä paikalla ja samalla tilastotkin kohenesivat.

  • Oliver

    Älyttömiä tempauksia, niin nukkuminen kirkossa tai vastaavasti ilmaiset ämpärit.

  • Koittaja

    Kirkko on pitkän historiansa aikana tarjonnut aivan konkreettisestikin suojan sodan jalkoihin jääneille siviileille, eikä kirkkorakennuksen turvissa nukkuminen ole siten lainkaan outoa. Kirkko on turvana heikoille edelleen, sitä vain eivät kaikkivoipaisuuden tunteessa piehtaroivat kauniit ja rohkeat halua muistaa. Toivoisin, että kirkossa yöpyvät miettisivät, mitä kaikkea hävitystä kirkon muurit ovat vuosisatojen aikana sulkeneet ulkopuolelleen. Eläytyessään näin kärsivien asemaan he sisäistäisivät kirkon voiman ja turvan. Toivoisin, että yöpyjät jakavat muillekin kokemuksensa.

Kommentointi ei ole käytössä.