Tammikuussa järjestettävien presidentinvaalien ehdokkaista ensimmäisenä Sastamalaan jalkautui Pekka Haavisto (vihr.). Hän pohti sunnuntaisella visiitillään vaalien asetelmia.
Mediassa Haavistosta ja Perussuomalaisten Laura Huhtasaaresta todennäköisesti leivotaan taistelupari. Haavisto kertoi, että takana on vasta yksi tv-esiintyminen Huhtasaaren kanssa.
”EU ja maahanmuutto olivat arvatenkin teemat, joista meiltä kysyttiin. Hyvää asioiden kertausta se oli, mutta varmasti näissä presidentinvaaleissa on enemmän jännitettä kuin viimeksi. Toisaalta on hyvä, että ehdokkaiden välillä on eroja, se lisää mielenkiintoa.”
Haavisto toivoo, että presidentinvaalien arvokas asialinja säilyy.
”Kauhukuva vaaleista on sellainen, jossa vaihtoehtoiset totuudet jyräävät, ja päädymme väittelemään siitä, mikä on faktaa ja mikä ei. Sellainen tilanne olisi hankala kaikille ehdokkaille. Toivottavasti Suomessa ei vaaleja käydä Trumpin tapaan ja Amerikan malliin.”
Enemmän puhetta arvoista
Haavisto vieraili Vihreän Sastamalan järjestämässä tilaisuudessa Antikvariaatti Tyrvään tiloissa Marttilankadulla. Haavistoa haastoi filosofi Mikko Lahtinen, joka kaipasi politiikkaan enemmän arvokeskustelua.
Haaviston mukaan nationalismi ja valeuutiset ovat uhka suomalaisen yhteiskunnan perusarvoille, ihmisoikeuksille ja tasa-arvolle.
”Jotkut puhuvat, miten maahanmuutto tuhoaa suomalaiset arvot. Ne tuhoutuvat, jos luomme yhteiskuntaamme eriarvoisuutta.”
Lahtinen muistutti luokkaeroista. Eriarvoistumista tapahtuu, kun huono-osaisuus ja hyväosaisuus kasautuvat ääripäihin.
Haavisto oli Lahtisen kanssa samaa mieltä. Ihmiset eivät enää koe, että heillä on yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä elämässä.
”Ihmisen aseman pitäisi määräytyä hänen kykyjensä, ei varallisuuden ja vanhempien sosioekonomisen taustan perusteella”, Haavisto sanoi ja kritisoi koulutusleikkauksia. Hänen mielestään myös lastensuojeluun ja sosiaalipuolen palveluihin tulisi satsata enemmän.
Suomen otettava aktiivisempi rooli
Lahtinen kysyi Haavistolta, miten tämä eroaisi presidenttinä Sauli Niinistöstä.
Haaviston Suomi olisi nykyistä aktiivisempi maailmanpolitiikan toimija omien rajojen ulkopuolella esimerkiksi rauhaprosesseissa ja kansainvälisen vakauden tukemisessa. Hän on eri linjoilla Niinistön kanssa niistä syistä, joiden vuoksi Suomea ei valittu YK:n turvallisuusneuvostoon.
”Niinistön mukaan Suomi on liian herkästi heristelemässä sormeaa muille ja neuvomassa. Minun mielestäni me teemme sitä liian vähän.”
Suomi ei ollut niiden 122 maan joukossa, jotka allekirjoittivat heinäkuussa YK:n ydinaseet kieltävän sopimuksen. Se oli Haaviston mukaan heikkoutta.
”Ajatellaan liikaa Natoa ja Venäjää, tunnetaan pelkoa siitä mitä Washingtonissa ja Moskovassa ajatellaan. Arkipäivään tuijottaminen dominoi politiikkaa. Katseet pitäisi kääntää nykyistä enemmän tulevaisuuteen, miettiä millaisessa maailmassa haluamme asua 50 vuoden kuluttua, ja tällöin ydinaseista luopuminen olisi ensiarvoisen tärkeää.”
Haavistoa ärsyttää toisinaan myös suhtautuminen itänaapuriin. Hän uskoo Venäjän avautuvan länteen.
”Venäjällä on paljon nuoria aikuisia, jotka haluaisivat kurottaa enemmän kohti Eurooppaa. Se ei ole meistä kauemmas lipuva Putinin kipparoima laiva, vaan maa, jossa on paljon muutoksen elementtejä olemassa.”
Kovaa aikaa lukulistalla
Antikvariaatin isäntä Jokke Mäkinen korosti, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat yhtä tervetulleita visiitille hänen liikkeeseensä.
Haavisto tunnusti olevansa himolukija. Vaikka aikataulu painoi päälle, ei Haaviston tarvinnut ilman kirjahyllyn täytettä lähteä Sastamalasta.
”Kaikkien politiikkojen pitäisi lukea tämä teos. Se avaa venäläistä sielunmaisemaa”, totesi Mäkinen ja antoi Haavistolle Esa Seppäsen teoksen Avaran sielun anarkia. Voiko venäläisyyttä ymmärtää.
Haavisto kertoi lukevansa mielellään klassikoita kuten Marquezia ja Waltaria. Nykykirjailijoista kolahtaa muun muassa Rosa Liksom. Suomen historiaa käsittelevät teokset ovat aina kiinnostavia.
Onko Haavisto noteerannut sastamalalaisen Warelia-kustantamon huomiota herättäneen, Suomen sisällissotaa kuvaavan romaanin Kovaa aikaa?
”Olen lukenut mitä siitä on kirjoitettu. Se on ehdottomasti lukulistallani.”
Tuo ydinaseista luopuminen on mielenkiintoinen pähkäily. Jos Irakilla olisi ollut ydinase, niin maailma olisi ollut monia vuosia paljon turvallisempi paikka tallustella. Silloin Yhdysvallat ei olisi syyttä suotta hyökännyt Irakiin. Maassa pääsi täysi hulluus valloilleen kun USA keräs tussarinsa ja lähti Irakista. Melkoinen hulluntölmäys. Ydinase pitää olla kaikilla, tai sitten ei kellään.