”Tässä saattaa olla sata vuotta täyttävän Suomen syksyn tärkein kirja.” Matti Kuusela, Aamulehti 10.9.2017.

”Todempi kuin Pohjantähti.” Jouko Juonala, Ilta-Sanomat 30.9.2017.

Aamulehden Kuuselan ja Ilta-Sanomien Juonalan artikkelit Kovaa aikaa -romaanista kirittivät sen sastamalalaiskustantamo Warelian kaikkien aikojen myydyimmäksi teokseksi.

Näin laaja valtakunnallinen näkyvyys on kymmenen vuotta toimineelle pienkustantamolle harvinaista herkkua, tuumaa kustantaja Marko Vesterbacka.

”Erikoislehdet, blogit ja paikallismediat noteeraavat Warelian julkaisut hyvin, mutta eipä sillä juuri ole vaikutusta siihen, miten isot kirjakaupat ottavat teoksia myyntiin. Että siinä mielessä voi puhua onnenpotkusta.”

Suurin syy Kovan ajan suosioon on tietysti itse teoksessa, turhaan ei tunnettu historioitsija Tuomas Hoppu ole ollut edesauttamassa sen päätymistä kirjamarkkinoille. Tositapahtumista ammentava romaani ilmestyi 59 vuotta kirjoittajansa, Paavo Järvisen kuoleman jälkeen. Käsikirjoituksen oli Hopulle antanut Järvisen poika.

Lukiessaan romaanikäsikirjoitusta Vesterbackalle tuli hyvin nopeasti tunne, että hänellä oli hyppysissään jotakin ainutlaatuista, joka ansaitsee tulla julkaistuksi.

Paavo Järvinen liittyi 17-vuotiaana helsinkiläiseen punakaartilaiskomppaniaan ja osallistui sen mukana taisteluihin useilla rintamilla. Järvinen kuvaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan yksityiskohtaisesti omia taistelukokemuksiaan. Teoksen lukuiset kuvaukset todellisista tapahtumista ja ihmisistä voidaan osoittaa historiallisesti luotettaviksi, ja ne sisältävät myös uutta tietoa.

”Tuomas Hoppu toteaa, että romaani haastaa Väinö Linnan vakiinnuttaman kuvan sisällissodasta torpparikapinana. Kyseessä oli ennen muuta kaupunkilaisten yhteenotto. Vaikka kirjoittaja taisteli itse punakaartissa, on hänen näkemyksensä tapahtumista kypsä ja sovitteleva. Aseisiin tarttumisen hän näkee suurena virheenä.”

Teos tuli markkinoille hyvissä ajoin ennen sisällissodan vuosipäivää. Vesterbacka kertoo julkaisuprosessin vievän normaalisti kauemmin, nyt oli taktisesti järkevää kiirehtiä.

”Tänä ja ensi vuonna julkaistaan runsaasti teoksia vuoden 1918 tapahtumista, kenties Kovaa aikaa olisi keväällä ollut enemmän joukon jatkeena kuin huomion keskipisteenä.”

Näkökulma kotirintaman selviytymistaistoon

Ajan ilmiöihin reagoiden syntyi myös julkaisupäätös sastamalalaisen Matti Suomisen teoksesta Kun on vaaralle alttiina syntymämaa. Se tarjoaa Suomen 100-vuotisjuhlavuonna tärkeän näkökulman aikaan, jolloin itsenäisyytemme oli jälleen uhattuna.

Vesterbacka kuvailee kirjaa mestarilliseksi suurromaaniksi, joka luo kokonaiskuvan elämänmenosta suomalaisessa pikkukunnassa Porin ja Tampereen välissä vuosina 1938–1940. Romaanin lapsinäkökulma vie lukijansa koskettavalla tavalla keskellä kotirintaman iloja ja suruja. Rauhan aikaa varjostaa sodan uhka ja siihen vaurautuminen. Ihmisten suunnitelmat muuttuvat, ja sodan syttyessä elämästä tulee selviytymistaistelua myös kotirintamalla. Naiset ja lapset pitävät yhteiskunnan rattaat pyörimässä, tekevät miestenkin työt. Epävarmuus ja huoli läheisistä ovat raskaita taakkoja kantaa.

”Jos haluaa metsästää ajankuvaa tältä seudulta, niin se on tässä. Suomisen kuvauksessa on vahva paikallisuuden tuntu, vaikka henkilöt ovatkin fiktiivisiä”, Vesterbacka toteaa.

”Lopputulos on lukijoiden käsissä”

Vaikka kustantaja-kirjantekijä Vesterbackan sydän sykkii vahvasti kotiseudulle, sen eläville ja kuolleille, on Warelia paljon enemmän kuin paikallishistoriaa paikallisille julkaiseva yritys.

Kymmeneen vuoteen mahtuu monia teoksia, joilla ei ole kustantajaa lukuun ottamatta kytköksiä Sastamalaan. Esimerkkinä Vesterbacka mainitsee veijaritarinahenkisen Kova vuosi Mogadishussa -teoksen, joka on osa ensi vuoden julkaisuohjelmaa.

”Sastamalalaisten kirjahyllyihin päätyy vähemmän opuksia kuin muualle Suomeen. Siitä huolimatta Warelian myydyin kirja ennen Kovaa aikaa oli Tyrvääläisten lempisanonnat.”

Warelia on Vesterbackalle rakas harrastus, aikaa vievää älyllistä viihdettä.

”En lottoa tai harrasta uhkapelejä. Kirjojen kustantaminen tarjoaa riittävästi jännitystä; koskaan ei voi olla täysin varmaa siitä mikä myy ja mikä ei, lopputulos on lukijoiden käsissä.”