Veteraani Lauri Koski: ”Suomi ansaitsee kiitoksen”

Lauri Koski (vas.) ja Pekka Maaranen ovat vahvasti veteraanien ja Suomen asialla. Mannerheimin kuvan alla hänen kiitoksensa Koskelle, joka aloitti sotapalveluksensa jo 16-vuotiaana sotilaspoikana Vammalan Asevarikko 3:n vartiojoukoissa.

Torstai-iltapäivänä 94-vuotias veteraani Lauri Koski ja 69-vuotias Pekka Maaranen juttelevat satavuotiaasta Suomesta laurin kodissa Sastamalassa. Lauri on entinen Sastamalan Sotaveteraanien puheenjohtaja, Pekka nykyinen. Vahdinvaihto tapahtui viime helmikuussa. Miehet ovat juuri tulleet allasjumpalta Keikyän uimahallilta.

”Kuljetan veteraaneja viikoittain hallille. Kaupunki tarjoaa käynnit ilmaiseksi veteraaneille”, sanoo Pekka.

Lauri on varsin hyväkuntoinen, vaikka ylittääkin maan veteraanien keski-iän kahdella vuodella.

”Salaisuutena on liikunta. Se pitää yllä kuntoa”, toteaa Lauri.

Suomen ja veteraanien asialla olevat miehet katselevat kunnioittaen marsalkka Mannerheimin kuvaa Laurin työhuoneessa, jossa on vuosikymmeniä hoidettu sotaveteraanien hyvinvointia. Marsalkan kuvaa silmäillessään Lauri ottaa kantaa Suomen ja Neuvostoliiton väliseen rauhaan ja heti sotien jälkeiseen aikaan.

”Se, että Suomi pysyi itsenäisenä oli veteraanien ansiota. He puolustivat isänmaata niin, että vihollinen ei koskaan päässyt sisämaahan sakka. Ja maan itsenäisenä säilymiseen vaikutti myös vihollisemme johtaja Stalin, joka kunnioitti veteraaneja. Toinen, joka veteraaneja kunnioitti heti sodan jälkeen oli Mannerheim.”

Pekka ei tietenkään muista heti sotien jälkeistä aikaa, mutta viisikymmenluvun lopulta on jo muistikuvia.

”Kyllä Lauri on oikeassa. Veteraaneja ei pidetty minään ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Kunnia palautettiin vasta 1990-luvun alussa. Sen jälkeen myös valtio on avustanut veteraaneja varsin hyvin.”

”Niin. Kyllä Suomi nyt ansaitsee kiitoksen”, sanoo Lauri vakaasti.

Velka veteraaneille velvoittaa

Samaan aikaan, kun isänmaa on maksanut velkaansa veteraaneille, on samoin tehnyt Pekka.

”Kun lähdin mukaan veteraanityöhön yli kaksikymmentä vuotta sitten, niin ajattelin varmaan sitä velanmaksua niille, jotka ovat meille tämän maan itsenäisyyden säilyttäneet ja myöhemmin rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa. Mutta toki taustalla on myös kotoa peritty maanpuolustushenki.”

Sekä Lauri että Pekka muistuttavat, että Suomi on hyvä maa, jossa hyvinvointi on kasvanut vahvasti vuosikymmenten aikana. Molempia lähellä ovat tietenkin veteraanien asiat, joiden eteen pitää yhä tehdä töitä. Siitä vastaa nyt Pekka puheenjohtajana, mutta Lauri jäi myös hallitukseen.

”Siirrän tietoa nuoremmille. Olen yhdistyksen hallituksessa ainoa sotaveteraani, muut ovat kannatusjäseniä, joita meillä on noin viisisataa”, myhäilee Lauri.

Yhdistys on suunnitellut toimintansa olevan nykyisellään vuoteen 2021.

”Se ei ole takaraja. Toiminta pysyy ennallaan siihen saakka, kun yksikin veteraani on jäljellä”, lupaa Pekka.

Se tarkoittaa kaiken mahdollisen avun antamista veteraaneille ja heidän etujensa ajamista.

”Yksi tavoite on saada sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen samat edut kuin sotainvalideilla on”, huomauttaa Pekka.

”Kun viimeinen sotaveteraani on kohdannut viimeisen iltahuudon, niin sen jälkeen on tarkoitus siirtyä perinnetyöhön. Suunnittelimme aikanaan edesmenneen rovasti Timo Kökön kanssa, että perinnetyötä jatkaa jo olemassa oleva VIP-Sastamala eli Vapaussodan ja Itsenäisyyden Perinneyhdistys”, kertoo Lauri.

Pekka pitää tärkeänä, että veteraanien työtä ja tietoa heistä jaetaan tulevinakin vuosikymmeninä.

”Se on historiaa, jota pitää säilyttää ja jatkaa. Nykynuoriso on asiasta kiinnostunut ja me jatkamme perinteen vaalimista. On tosiaan tarkoitus, että perinnettä vaalitaan VIP-Sastamalassa, mutta liittomme ei ole asialle oikein lämmennyt.”

Lauri Koski (neljäs vasemmalta) oli myös rynnäkkötykin päällikkönä. Kuva on Äänislinnasta. Kuva on otettu Kosken albumista.

Veteraanitietoa:

– Suomessa oli vuonna 2016 vielä 22 000 veteraania, joista naisia lähes 50 prosenttia.

– On arvioitu, että vuonna 2020 veteraaneja 0n 6 500 ja vuonna 2025 enää 1 200.

Sastamalan Sotaveteraaneissa on 45 veteraanijäsentä, joista on naisia.

– Sastamalassa on kaikkiaan 80 sotaveteraania, joista 24 on naista.

– Sastamalan Sotaveteraanien lisäksi kaupungissa ovat Keikyän-, Kiikoisten-, Mouhijärven- ja Suodenniemen yhdistykset.

– Yhdistykset edistävät veteraanien henkistä-, fyysistä- ja myös taloudellista hyvinvointia.

– Yhdistykset vaalivat veteraanien etuja Sastamalassa muun muassa veteraanien neuvottelukunnan kautta ja myös maanlaajuisesti. Tärkeällä sijalla on veteraaniperinteen säilyttäminen.

Poimintoja

  • Nimetön

    Sellainen pohdinta olisi myös paikallaan, missä Suomi ei olisi lähtenyt jatkosodassa Saksan kelkkaan. Vaan Englannin ja Amerikan. Eli olisi otettu takaisin ne alueet jotka talvisodassa Neuvostoliitto ryöväs. Lyöty saapas saveen vanhalle rajalle. Aloitettu voimallinen linnoitus ja varustaminen. Neuvostoliitolla oli kädet täynnä Saksan hyökätessä ja Suomi olisi saanut olla rauhassa. Nuorille varoitus etteivät lähde, hurmokselliseen hulluuteen. Mannerheimi teki virhearvion.

  • Nimetön

    Veteraanit. Kaikki kunnia ja arvostus, jonka toinen ihminen pystyy toiselle antaan. Se, että siirrytään vuosikymmeniä kestävään perinnetyöhön pidän heikkona ajatuksena.

  • Nimetön

    18:50: Samaa mieltä. Mutta jonkunhan ne perintörahat pitää saada. Ihmettelen joka vuotista keräystä, jos on omaisuutta runsaasti.

  • Nimetön

    Veteraanien asia on ollut ja on tärkeä ja kaikki kunnia heille.Aikansa kutakin, emme kuitenkaan kaipaa massiivisia järjestöjä veteraanien jälkeen jotka kuppaavat yhteiskunnan ja kansalaisten keräysvaroja johonkin mikä hyödyttää lähinnä järjestöaktiiveja rahan kiilto silmissä. Tällä aiheella voi ratsastaa pitkäänkin keräyshommissa.

    • Nimetön

      Samaa mieltä. Veteraanit olivat puolustamassa itsenäisyyttämme, helle kuuluu kaikki mahdollinen kunnia ja tuki. Heidän maineellaan ratsastavat sotilaspoika- ja perinneyhdistykset ihannoivat sotaa väärällä tavalla. Oikeat veteraanit eivät rehvastelleet sotakokemuksillaan, tuskin puhuivatkaan niistä. Sota oli heille onnettomuus. Heidän järjestöjensä jäljelle jääviä varoja kärkkyvät sotaromantikot ovat värikuulasodan ja sotapelien veteraaneja.
      Jos joku väittää, että veteraanijärjestöillä ei ole omaisuutta, jota jakaa jäljellä oleville sotaveteraaneille, pitää alkaa tutkia, mihin se omaisuus on kadonnut. Kuntoutuslaitokset, virkistyspaikat, sotavammasairaalat, onko ne myyty oikeasta arvostaan vai ovatko ne siirtyneet jonkun ”perinneyhdistyksen” nimiin ilman, että veteraanit olisivat niistä saaneet lanttiakaan.

  • Punikin lapsenlapsi

    VIP- Sastamala siis jatkaa veteraanien työtä ja myös aikanaan veteraaneille annetuilla tai kerätyillä varoilla. Kiinnostaakin tietää, mitän tuon ”vapaussodan” hävinneen puolen jälkeläiset voisivat olla mukana muutakin kuin maksumiehinä. Vammalassa jako kahteen näkyy taustalla vielä selvästi ja siitä kyllä löytyy esimerkkejä kuulemma veteraanien puolellakin. Olisiko jo tullut aika unohtaa tuo nimitys vapaussota ja siirtyä puhumaan sivistyneiden ihmisten lailla esim. sisällissodasta? Kökkököön ei sitä ole enää kieltämässä.

    • Nimetön

      Monet veteraaniyhdistykset ovat antaneet näiden ”pyyteettömien auttajien”, sotaa näkemättömien perinnemiesten luikerrella yhdistyksensä toimintaan ja jopa jäseniksi. Niin se sitten sujuvasti vaihtuu veteraaniyhdistys perinneyhdistykseksi, joka kerää veteraanien nimissä rahaa ja hallinnoi omaisuutta. Minuilta ei tipu enää rahaa ”veteraanikeräyksiin”.

Kommentointi ei ole käytössä.