Runoratsu laukkaa antikvariaatissa

 

Maija-Liisa Tenhunen luki Nina Dannertille kokeeksi lintukirjaa.

Kaksi naista istuskelee vihreissä nojatuoleissa ja juttelee lukemisen tärkeydestä. Antikvariaatti Tyrwään lämminhenkisessä ilmapiirissä, kirjojen ympäröimäna on helppo inspiroitua vaikkapa runonlausuntaan. Nina Dannert lukee saksankielisen runon. Maija-Liisa Tenhunen kuuntelee.

”Ihanaa, vaikken kaikkea ymmärräkään”, Maija-Liisa huokaa.

Muutamia vuosia sitten Nina saapui Helsinkiin suuntautuneelta työmatkaltaan Vammalan rautatieasemalle samoihin aikoihin kun kestikievari Liekorannassa oli alkamassa runoilta. Nina poikkesi kuuntelemaan ja seuraavassa runoillassa hän jo lausui kirjoittamiaan runoja.

”Oli sattumaa, että tapasimme Maija-Liisan kanssa. Kun hän pyysi minua mukaan elvyttämään runomatinea-perinnettä, en epäröinyt hetkeäkään”, Nina kertoo.

Maija-Liisa Tenhusen ideasta alkunsa saaneet runoillat ovat palanneet pienen tauon jälkeen piristämään Sastamalan kulttuurielämää. Seuraavan kerran ihmisiä kannustetaan runokaraoken pariin lauantaina 13. tammikuuta Mäkisen Jokken liikkeessä Marttilankadulla.

”Liekorannassa runoillaan todennäköisesti helmikuussa, mutta mietimme, että miksei täälläkin voisi vaihteeksi kokoontua. Nyt ei kai voi puhua runoillasta vaan runoiltapäivästä”, naiset miettivät.

Tyyli on vapaa

Maija-Liisa ja Nina toivovat runsaasti osallistujia hyvän mielen runokaraokeen. Esittää voi niin omia kuin toistenkin kirjoittamia tekstejä. Tyyli on vapaa.

”Minä herkistyn niin, etten koe pystyväni lukemaan ääneen muille, mutta nautin suunnattomasti kun saan kuunnella muiden lukevan. Eli tapahtumaan voi tullla vain kuuntelemaan, esiintymispakkoa ei ole”, Maija-Liisa huomauttaa.

Tyyleistä puhuttaessa Ninan mieleen muistuu kerta, jolloin Nokialla asuva runoilija J.K.Ihalainen vieraili Sastamalassa.

”Häntä kuuntelisi mielellään, vaikka mies lukisi lintukirjaa. Ihalainen ei lausu, vaan lukee melko monotonisesti, mutta siinä on jotakin hypnoottista.”

Vuosien varrella runotuokioissa on koettu liikuttavia hetkiä, kun joku on uskaltautunut ensimmäistä kertaa lukemaan itse kirjoittamaansa lyriikkaa ääneen toisille. Esitetyt runot ovat peilanneet niin ihmiselämän syviä tuntoja kuin huumoriakin, on iloa ja surua, rakkautta ja itsensä voittamista.

Kirjallisuus yhdistää

Saksalais-suomalainen Nina Dannert työskentelee saksan kielen opettajana ja on asunut Sastamalassa kuusi vuotta. Keikyästä kotoisin oleva Maija-Liisa Tenhunen on entinen taideyhdistyksen puheenjohtaja, nykyinen eläkeläinen ja paluumuuttaja, paikkakunnalla hän on asunut nyt kymmenen vuotta.

Naiset toteavat olevansa hyvä esimerkki siitä, miten kirjallisuusharrastus yhdistää erilaisia ihmisiä. Siitä runokaraokessakin on pohjimmiltaan kyse.

”Tervetuloa kaikki runojen ja kirjallisuuden ystävät, niin aiemmin mukana olleet kuin satunnaiset vieraatkin ja uudet aihepiiristä kiinnostuneet.”

Runokaraokea Antikvariaatti Tyrwäässä 13. tammikuuta kello 13 alkaen.

Muokattu 7.1. Korjattu otsikon kirjoitusvirhe.

 

Poimintoja

  • Nimetön

    Historiassa ravasivat vallankumouksenratsut. Nyt runoratsu. Molempien kopse avas kyynelvirrat . Päivät aurinkoiset rakkauden rohduttamat.

Kommentointi ei ole käytössä.