Suomen Nuorisokirjailijoiden myöntämän Topelius-palkinnon on saanut sastamalalainen kirjailija Jukka-Pekka Palviainen teoksestaan Joku vieraileva tähti. Palkinto on suuruudeltaan 1700 euroa.
Palviaisen kirjailijan uran ensimmäinen nuortenromaani on todenkarvainen kertomus identiteettiään etsivistä nuorista. Palkintoperusteissa muun muassa todetaan, että kirjailija saa pienillä piirroilla tarinaan lämpöä, herkkyyttä ja huumoria.
Helsingistä tavoitettu kirjailija sanoo jo Topelius-ehdokkuuden olleen iso voitto. “Tuntuu hyvältä ja samaan aikaan hämmentyneeltä. Teos oli urani vaikein työ, sillä en ollut lainkaan varma, osaanko kirjoittaa uskottavasti nuorille lukijoille.”
Alueviestissä teoksesta on aiemmin kirjoitettu näin:
Joku vieraileva tähti on kertomus peruskoulun viimeistä luokkaa käyvän Aten ja tarkkiksen ainoan tytön, Annin kohtaamisesta ja suhteen syvenemisestä. Teos lainaa nimensä eräästä Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen repliikistä.
Atte on runopoika-tyyppinen, näyttelijän ammatista haaveileva miehenalku, jolle on langennut päärooli Häräntappoaseen nuortenteatterin näytelmäversioissa. Atte huomaa Annin lukevan kyseistä teosta kirjastossa, ja kun tyttö vielä päätyy näytelmän puvustajaksi, täytyy kohtalolla olla sormensa pelissä.
Tarinaa kerrotaan vuoroin Aten, vuoroin Annin näkökulmasta. Kahden teini-ikäisen haparoiva lähestyminen toisiaan on kuvattu todentuntuisesti ja herkästi mutta kuitenkin liiallista sentimentaalisuutta välttäen. Annin osalta juoni kehittyy tuhkimotarinaksi. Tarinassa toteutuu monen epävarman, identiteettiään rakentavan teini-ikäisen toive siitä, että joku huomaisi minut ja välittäisi minusta juuri sellaisena kuin olen.
Paitsi rakkaustarina Joku vieraileva tähti on myös kuvaus aikamme perheistä: avioeron rikkomista, uuden onnen löytäneistä, uusioperheistä ja yksinhuoltajista.
Annin harteita painaa raskas vastuu masennuksen syövereissä kamppailevasta äidistä ja viisivuotiaasta pikkuveljestä. Sosiaaliviranomaisen tarkastuskäynnillä kulissit on yllättävän helppo pitää kasassa. Annin tunteet perhettään kohtaan ovat ristiriitaiset; elämän epäoikeudenmukaisuus kiukuttaa ja hän haluaisi eroon holhoojan roolistaan, toisaalta hän tuntee pyrkimyksistään syyllisyyttä.
Anni saa kuitenkin tukea äitipuoleltaan, joka vaihtoehtohoitoineen ja astrologiahömpötyksineen lienee jonkinlainen maailmoja syleilevän äitiyden perikuva. Palviaisen teos todistaa vahvasti sen puolesta, että yksikin lapsesta tai nuoresta välittävä aikuinen voi saada ihmeitä aikaan. Kun biologiset vanhemmat eivät kykene tukemaan lastensa kasvua, voi tuki ja turva löytyä jostain muulta.
