Tuleva ylioppilas ja VaLePan kultajoukkueen juniori Elviss Krastins antoi kuluneella kaudella kaikkensa lentopallon ja joukkueensa eteen, lukio tunnolliselta kaverilta sujui sen sijaan omalla painollaan, suurempia pingottamatta. “Koulun ja urheilun yhdistäminen on ollut helppoa. Opettajat ovat olleet ymmärtäväisiä, ja kavereille olen vain ihan tavallinen opiskelija, vaikka kyllähän kaikki tietysti onnittelivat minua mestaruuden varmistuttua.”

Ihan tavallinen opiskelija nimeltä Elviss kirjoitti biologiasta laudaturin, fysiikasta, englannista ja pitkästä matematiikasta eximiat ja äidinkielestä magnan. “Ei tuloksissa sinällään ole mitään ihmeellistä, olen vain tottunut hoitamaan asiani kunnolla ja hyvin. Ylioppilaaksi pääsy merkitsee siirtymistä elämässä seuraavaan vaiheeseen. Ei valkolakki mikään kovin iso juttu ole, odotan kyllä innolla mitä seuraavaksi tapahtuu”, hän selvittää.

Elo kahden miehen taloudessa vaatii kurinalaisuutta

Elviss Krastins tuli Vammalan lukioon Kuortaneen Urheiluopistosta, jossa hän ehti opiskella vuoden päivät ennen kuin valmentajaisä Ugisilta ja VaLePalta kävi kutsu. Perheen naiset eli Elviksen äiti Anzelika ja isosisko Anete asuvat Rovaniemellä pitkälti työ- ja urheilukuvioidensa takia. Suomeen latvialaissyntyiset Krastinsit kotiutuivat, kun Ugisin pelaajanuralle osuivat kiinnitykset Napapiirin Pallokettuihin, sittemmin Perungan Poikiin ja Rovaniemen Santasportiin.

“Olin seitsemänvuotias, kun muutimme pysyvästi Suomeen koko perhe. Sopeutuminen oli helppoa, opin kielenkin puolessa vuodessa niin hyvin, että pääsin mamu-luokalta tavalliselle luokalle. Olimme siskoni kanssa samassa tilanteessa, joten saimme tukea toisiltamme”, Elviss muistelee.

Lukiovuodet Sastamalassa ovat tuoneet nuoren miehen elämään paljon uusia ystäviä ja tietysti onnistumisen kokemuksia urheilun saralla. “Mistään muusta minulle ei ole täällä Sastamalassa kuittailtu kuin pohjoisen murteesta”, Elviss virnistää.

Elo kahden miehen taloudessa kuulemma sujuu, mutta edellyttää selkeitä pelisääntöjä. Sanaharkkaa ei isän ja pojan välille ole  kuitenkaan päässyt syntymään edes siivousvuoroista. “Olemme jakaneet kotitöiden suhteen vastuualueet, joista pidetään kiinni. Minä vastaan muun muassa ruuanlaitosta. Pakko myöntää, että pidän kokkaamisesta, siihen on syntynyt jopa intohimo”, Elviss toteaa.

Elviss Krastinsin ajatuksista voit lukea lisää keskiviikkona 23. toukokuuta ilmestyvästä Alueviestistä.