Elinkeinoelämän valtuuskunnan hiljattain julkaisemasta tutkimuksesta ilmenee, että suomalaisten maahanmuuttoasenteita aiemmin leimannut kriittisyyden kasvu on pysähtynyt, mutta varsin varautunutta kansaa me edelleenkin olemme ja suhtautumisemme maahanmuuttajiin on enempi torjuvaa kuin vastaanottavaista.

Väitteisiin maahanmuuton hyödyistä suhtaudutaan yhä epäillen, oli kyse sitten maamme talouden tarpeista tai kulttuurimme kansainvälistymisestä. Vain kolmannes helpottaisi maahanmuuttoa väestömme ikääntymisen vuoksi ja joka toinen pitää suomalaisten varauksellista asennoitumista ulkomaalaisia kohtaan ”viisaana varovaisuutena”, eikä rasismina. En väitä, etteikö tuo jälkimmäinen voisi olla osaksi tottakin. Eräs maahanmuuttaja sanoi minulle, että “teihin suomalaiseen on yleensä hieman vaikea tutustua, mutta kun se onnistuu, saa hyvän ja luotettavan ystävän.”

Alueviestissä alkaa juttusarja “Maahanmuuttajan puheenvuoro”, jossa esitellään erilaisten syiden vuoksi kotimaistaan Suomeen muuttaneiden henkilöiden tarinoita, ajatuksia ja unelmia. Jakelualueellammekin asuu paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joilla olisi myös annettavaa meille suomalaisille. Monilla esimerkiksi hyvä ammattitaito. “Olisin hyvä työntekijä, jos saisin töitä”, lupaa juttusarjan ensimmäinen haastateltava, afganistanilainen Fardin. Hänen ajatuksiaan voit lukea sivulta 18.

Olisiko asenteissamme parantamisen varaa, sillä tosiasiat puhuvat puolestaan: on arvioitu, että suomalainen työelämä tarvitsee varovaistenkin arvioiden mukaan jopa 10 000-20 000 maahanmuuttajaa vuodessa, sillä väestön ikärakenteen muutos tulee lähiaikoina vaikuttamaan työvoiman määrään oleellisesti. Ja jo nyt on aloja, jotka ovat pitkälti riippuvaisia maahanmuuttajista.