“En ymmärrä, miksi minun piti syntyä Yhdysvaltoihin. Olen paljon enemmän suomalainen”, sanoo seattlelainen Johannes Arnold. Hän saapui Sastamalaan vaihto-oppilaaksi reilu viikko sitten ja tunsi kuin tulleensa kotiin.
Pelkästä uutuuden viehätyksestä ei Johanneksen innostuksessa ole kyse, sillä 17-vuotias poika on käynyt kaksi kertaa aiemminkin Vammalassa. Periamerikkalaisista juuristaan huolimatta hän puhuu äidinkielenään suomea, ja hänen kotonaan vaalitaan suomalaisia perinteitä.
Perheen tapojen takana on Johanneksen äiti Elaine Arnold, joka oli nuoruudessaan vaihto-oppilaana Vammalassa ja rakastui kaupunkiin koko sydämestään. Hän on tartuttanut suomirakkautensa myös poikaansa.
“Suomalaiset ovat rehellisiä, toisin kuin yhdysvaltalaiset, joiden sanaan ei voi luottaa. Suomessa syödään aitoa ruokaa, kun taas kotimaassani kaikki on teollista. Suomalaiset osaavat pukeutuakin paremmin kuin yhdysvaltalaiset”, Johannes sanoo sujuvalla suomen kielellä.
Poika aikoo viettää Sastamalassa vuoden päivät. Hänen tavoitteenaan on oppia parempi aksentti ja Vammalan murre. ”Voi olla, että palaan joskus pysyvästi Suomeen. Haaveenani olisi suorittaa kultasepän tutkinto Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.”
Hieno juttu Johanneksesta. Pieni moka kylläkin on puhua Vammalan murteesta. Sellaista ei lienen olemassakaan. Murre on TYRVÄÄN murre ainakin murre-ekspertti Pertti Virtarannan mukaan.
Särähti tuo Johanneksen kommentti sinänsä hienossa jutussa että Suomessa syödään aitoa ruokaa… Niin tietysti pääasiallisesti onkin mutta Sastamala aikoo tässä ruoka-asiassa takapajulaksi perustamalla suuren eineskeittiön jossa komponentteja ja einesosia käyttämällä lämmitetään ja jäähdytetään ja säilytetään ja kuljetetaan ruuat -ja sitten jonkun pitäisi syödä näitä jälleenlämmitettyjä komponenttieinesmössöjä… Hyi! Missä on sastamalalaisen ruuan aitous ja terveellisyys, makua ruokaan toki saadaan varmasti jollakin keinoaineella…?
Olen täsmälleen samaa mieltä. Sen lisäksi kuulin, että esimerkiksi Ulvilassa keskuskeittiö ei suinkaan ole pienentänyt ruokakustannuksia ja kaikkein edullisin keittiö yksikköhinnaltaan on siellä vielä toimiva pienkeittiö. Onko Sastamalan IHAN PAKKO tehdä näitä tohelointeja muiden perässä? Kun yksikkö suurenee, kustannustietoisuus hämärtyy, samoin toiminnan selkeys. Enkä ikinä usko, että laatu pystytään pitämään hyvänä.