Nuorison käytös tamperelaisella huoltoasemalla kärjistyi siihen pisteeseen, että asema kielsi alle 18-vuotiaiden oleskelun tiloissaan ilta- ja aamukuuden välillä. Nuorisoporukka oli häirinnyt muita asiakkaita huutelulla ja yleisellä mekastamisella. Välillä huutelu meni jopa henkilökohtaisuuksiin ja viimeinen niitti oli se, että huoltoasema menetti asiakkaita nuorison käytöksen takia.

Vastaavia tapauksia on muitakin, myös Sastamalassa aihe oli laajasti esillä parisen vuotta sitten. Tuolloin nuoriso häiriköi erityisesti Torikeskuksen tiloissa ja S-Marketissa. Häiriökäyttäytymisestä tiedotettiin muun muassa vanhempainilloissa. Asiasta tuli yhteinen, mutta soraääniäkin kuului. Kysyttiin ja kyseenalaistettiinkin, kuka saa puuttua huonoon käytökseen ja huuteluun julkisilla paikoilla.

Yleisissä keskusteluissa on todettu, että yhteisöllisyyden katoaminen yhteiskunnasta on suuri syy siihen, että ulkopuolinen ei uskalla puuttua näkemiinsä epäkohtiin. Emme halua ottaa riskiä, että puuttumisesta seuraisi harmia itsellemme, vaikka meitä kuinka paljon ärsyttäisi ja suuttuttaisi yleinen piittaamattomuus ja sääntöjen näkyvä rikkominen. Muistetaan silti, että suurin osa nuorista on kivoja ja kunnollisia. Se pahasti oireileva joukko vain näkyy ja kuuluu enemmän.

x            x            x

Kerran koiraa ulkoiluttaessani kävelin poikajoukon ohitse. Päästyäni heistä muutaman metrin päähän alkoi perääni sadella moninaisia adjektiiveja. Arvaatte varmaan, minkä sorttisia.
Ensin olin aikeissa vain jatkaa matkaani, mutta tulin toisiin aatoksiin.
Palasin poikajoukon luo ja kerroin hyvin ystävällisesti, että minusta tuntui aika pahalta kuulla sellaista tekstiä. Noin 12-vuotiaat, kiltinnäköiset pojat katselivat kengänkärkiään ja taivasta. Lopulta yksi heistä sanoi, että “ei me niitä sulle tarkoitettu.” Niinpä niin.
Haluaisin uskoa, että pojat oppivat tästä sinänsä varsin pienestä kohtaamisesta jotakin. Minulle he ainakin moikkaavat nykyään iloisesti.