Jokaisella meistä on oma ruisleipäkäsiala

Ruisleipää voi ihan rauhassa paistaa sähköuunissa, vaikka sitä perinteisesti kypsytetään leivinuunissa.

Yksinkertaista ja edullista: tarvitaan vettä, ruisjauhoa, suolaa ja juuri. Vai onko?
Suodenniemen seurakuntatalolla pidetyllä ruisleipäkurssilla oli 11 innokasta leivontaperinteen vaalijaa Sastamalan Opiston Raili Puron tuottamana. Kouluttajana oli Outi Penttilä Etelä-Suomen maatalous- ja kotitalousnaisista Tampereelta.
Seuraava samanmuotoinen kurssi samassa paikassa on ensi lauantaina 9. maaliskuuta.
Kursseilla käytetään hämeenkyröläistä ruisjauhoa, mutta mikä sastamalalaisittain parasta, satoja vuosia vanha taikinajuuri tulee Mouhijärven Uusi-Rauvan talosta.
Jokainen, joka ryhtyy ruisleivän tekoon, siirtää uunista otettuun herkkuun oman käsialansa. Paras taikina syntyy, kun sen vaivaa käsin, jolloin se saa vivahteita eri ihmisten ihon hyvästä bakteerikannasta.
Lue aiheesta lisää Alueviestistä 6.3.

Taikinajuurta voi säilyttää tähän tapaan tai kuivana leivänkannikkana.
Viime ruisleipäkurssilla Suodenniemen seurakuntatalolla veivattiin myös allakkaa. "Paras leipä tulee nousevan kuun aikaan", tuumaavat kouluttaja Outi Penttilä maa- ja kotitalousnaisista Tampereelta (oik.), suodenniemeläiset Anne Itälinna ja Hannakaisa Tuori ja Johanna Niskanen Häijäästä.
Tuoretta ruisleipää ja voita päälle; siinä se on, tietää Keikyästä ruisleipäkurssille tullut Heikki Elo.

 

  • .............................

    “se saa vivahteita eri ihmisten ihon hyvästä bakteerikannasta.”

    Tästä voi olla toistakin mieltä. Vain kolme eri mikrobiologian kurssia käyneenä.

Kommentointi ei ole käytössä.