Hevosenlihakohun keskeltä kuului myös kommentteja, että syödäänhän meetwurstiakin hyvällä omallatunnolla, vaikka sekin sisältää usein hevosta. Tässä kohussa ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut kyse hevosenlihasta, vaan raaka-ainepetoksesta. Jos ja kun syön hevosta, haluan että siitä kerrotaan pakkauksen kyljessä. Haluan myös tietää hevosenlihan alkuperämaan. Tuorelihassa alkuperämaa on kerrottava, mutta eineksissä ja jalosteissa ruoan alkuperä on usein hämärä. Täysin kotimaisen valmisruoan löytäminen voi olla jopa vaikeaa.

Lasagneen, hampurilaispihveihin ja kebablastuihin “salaa” päätyneiden hevosten vaiheistakin voi ounastella yhtä sun toista. Millaista lienee ollut pollepoloisten elämä? Monet ovat varmaankin nähneet dokumentteja Etelä-Euroopan pöyristyttävistä teuraskuljetuksista.

Kysynnän ja tarjonnan laki määrää hinnan. Kun haluamme ostaa ruokaa mahdollisimman halvalla,  romanialaisesta hevosestakin tulee nautaa ja lasagnet sekä pihvit matkaavat ympäri maailmaa ja niin monien mutkien kautta, että kukaan ei lopulta tiedä mitä valmiiseen tuotteeseen on käytetty.

Me kuluttajat voimme kuitenkin ostokäyttäytymisellämme äänestää suomalaisen maatalouden puolesta. Joutsenlipulla merkityt elintarvikkeet voidaan esimerkiksi jäljittää raaka-aineen tuottaneelle tilalle asti. Jos haluamme tietää mitä suuhumme laitamme, täytyy meidän olla valmiita siitä myös maksamaan.