Huh, nyt se on kotona. Nököttää tuossa tolppien nokassa ja on niin pieni ja sievä.
* * *
Eipä ole meillä montaa kertaa tapahtunut, että isäntä on hereillä ennen kellonsoittoa. Tänään oli. Joi aamukahvinsa ja lähti matkaan. Ajoissa.

Nuoremman kummityttömme isä Janne oli luvannut lähteä hakureissulle apumieheksi, joten työpaikalta lainattu pakettiauto+traileri -yhdistelmä kaarsi ensin sinne. Sen jälkeen matka jatkui Ryttylään.

Kun miesten lähdöstä oli kulunut mielestäni sellainen aika, että mökki saattaisi olla jo kyydissä (tai ainakin miehet perillä määränpäässä) laitoin isännälle viestin.

– Ilmotas si, ku mökki on kyyris.

Melkein heti puhelin soi.

– Niin no kun oikeastaan me ollaan kohta Tiiriön kohdalla tulossa, isäntä sanoi.
– Jaa mitä, joko se nyt on lavalla ja kaikkee.
– Joo, se olikin aika paljon helpompaa kun kuviteltiin.

Mökki oli kolmeen mieheen noussut kyytiin kivasti ja kotimatkakin sujui kuin tanssi vain. Parin tunnin päästä yhdistelmä kääntyi pihaan.

– Äkkiä, äkkiä, auta nyt meitä pukeen, mei halutaan kattoon meitten mökkiä, lapset kiljuivat.
* * *
Trailerin päällä nököttäessään, matkasta kuraisena, mökki näytti pieneltä ja surkealta. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että mökki oli kuitenkin varsin hyvässä kunnossa, isoin homma taitaa olla uusien lattioiden teko. Räystäslaudat ja terassin kaiteiden päällä olevat puut pitää vaihtaa, oveen hankkia uusi ikkuna, ja ehkä jotain pientä muutakin, mutta itse hirsikehikko on moitteeton ja mökki sisältä kuiva.

Lapset olivat mökistä enemmän kuin innoissaan ja yrittivät kovasti jo kiivetä trailerille katsomaan mökkiä lähempää.

– Se on meitten, se on meitten!!!

Hätistelin lapset hiekkakasaleikkeihin ja ryhdyimme hakureissun haastavimpaan osuuteen, mökin laskemiseen alas trailerin päältä.