Kyllä jännitti, mutta nyt se on onnellisesti takana! Nimittäin mökin lasku väliaikaiselle sijoituspaikalleen.
* * *
Jäisellä pinnalla kyytiin nostaminen oli käynyt helposti, ja mökki lepäsi trailerilla vasojen päällä.

Mökin varalaskeutumispaikaksi oli varattu pihan ainoa sula paikka, joka ei ole ajoreiteillä. Sattuneista syistä sen oli sijaittava myös koirien tarhan ulkopuolella, en nimittäin suurin surminkaan halua näyttelykoirieni joutuvan maalatuiksi. Paikka oli kuitenkin jokseenkin kurainen ja märkä. Päädyimme laskemaan mökin isojen puiden päälle, jotta se olisi myös myöhemmin helposti siirrettävissä eikä makaisi märässä maassa.

Hirsikehikon vahvuus tuli testatuksi, kun mökkiä kahteen mieheen väännettiin rautakangilla trailerilta alas. Vähitellen se sieltä laskeutui ja vaikka se nitisi, natisi ja vääntyili uhkaavasti, mikään ei mennyt rikki. Lattia vain irtosi, niin ja terassilaudoitus, mutta ne olisi ollut tarkoituskin uusia joka tapauksessa.

Oma osuuteni purkuoperaatiossa oli pitää lapset pois jaloista. Venykäs ja Vanukas olisivat halunneet auttaa jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa välissä.

– Mutku se on meitten mökki, miksei me saada auttaa, Jyri kysyi koko naama rypyssä.

Ei siinä voinut kuin nauraa ja ystävällisesti selittää, että purkuhomma on lapsille liian vaarallista. He ehtisivät vielä kyllästyäkin koko rakennusprojektiin moneen kertaan, vaikka juuri nyt se ei tietenkään siltä tunnu.
* * *
Kiitos Janne vielä kerran avusta! Kahteen pekkaan oltaisiin kyllä isännän kanssa oltu enemmän kuin pulassa.