Juttelin Katan kanssa siitä, mitä leluja mökkiin pitäisi sitten aikanaan viedä.
– Mun muumiastiat ainakin, Kata sanoi.
– Sit mä pidän teekutsut ja kutsutaan sinne vieraita, pikkuneiti jatkoi topakasti.

Jyri seisoi vieressä ja kuunteli keskustelua.
– Mä haluan ainakin kutsua mun kerhokavereita sitten kun on ne tupparit, Jyri tuumi ja sovitteli samalla jalkaansa ruutukorkkereita, joista kerron enemmän myöhemmin.
– Sä olet hölmö, Kata sanoi veljensä korkokenkäpuuhailuista, mutta palasi sitten teekutsuaiheeseen.
– Kerhokaverit kutsutaan ja sit tarjotaan niille piirakkaa, Kata sanoi.
* * *
Vähän myöhemmin surffailin katselemassa, mitä kaikkea lapsille on nykyään tarjolla. Pääasiassa katselin leikkikeittiöitä, mutta muutakin siinä ohessa. Sohvalle kylkeeni liimautui kaksi pientä apinaa läppäriä tuijottamaan.

Eksyin sitten Ikean sivuille, leluosastolle. Sieltä löytyi aivan ihania pehmoleluruokia, porkkanoista leivoksiin. Eikä ne nyt niin hirveällä hinnallakaan ollut pilattu.

– Mä haluun siihen tommosen ja tommosen ja tommosen…, Jyri kiekui ja tökki sormellaan näyttöä.
– Tommosen ja tommosen, toisti pieni kaiku vieressä ja teki osuutensa sormenjäljistä.

Laskukone päässäni raksutti jo montaa sataa euroa, kun katsoin parhaaksi livistää paikalta. Lapset jäivät katselemaan koneelle keskenään. Kikatuksesta päätellen taisi löytyä vielä aika monta muutakin kivaa lelua. Ehkä jonakin päivänä uskallaudun kysymään, mitkä leluista miellyttivät eniten.

Siihen asti olen onnellinen, etteivät nuo vielä osaa tilata mitään netistä. Vararikkohan siitä koittaisi. Toistaiseksi riittää, kun pyyhkii sormenjäljet näytöltä.
* * *
Mitä tulee noihin leikkivihanneksiin, niin hetken ajattelin virkata niitä itse. Lukemattomien käsityöbuumieni jäljiltä meillä olisi kyllä riittävästi erivärisiä lankoja ja muita tarpeita. Sitten kuitenkin huomasin, että monivärisissä vihanneksissa, hedelmissä ja leivoksissa on miljoonia pääteltäviä langanpäitä. Se homma ei sitten yhtään ole minua varten, siihen tarvittaisiin elefantin kärsivällisyys ja sitä minulle ei valitettavasti ole suotu. Ehkä ostaminen sittenkin on parempi vaihtoehto, voihan ne pehmomallit sitten kierrättää vaikka pentujen leluiksi, kun eivät enää ole lapsien mieleen.