“Haaveita vain lastasin tähän vanhaan keskimoottorikeinujaan…”
A. Aallon Rytmiorkesteri

Poikettiin sitten kauppareissulla Nokian Kangaskaupassa. Olisikohan sittenkään pitänyt, nyt olen ihan in love <3

En tiedä, oliko kuvien ottaminen kankaista ihan korrektia, kun en niitä (vielä) ostanut, mutta tällaiset ihanuudet sieltä löysin.

* * *
Kata oli mukanani kaupoilla ja oli kankaista aivan ihastuksissaan. Erityisesti kissakangas oli kovasti mieleen.

– Siinä on kimmellystä, ja niin monta kissaa, kaks, kolme, viis, seittemän, Kata hihkui.

Muutenkin kauppa oli Katalle aarreaitta. Josko itsekin tykkään kauniista tavaroista, tuo neiti on oikea harakka! Kaikkea mahdollista olisi pitänyt saada, mutta koska Katalla oli rahaa mukana vain kymmenen senttiä, jäivät ihanuudet kauppaan.
* * *
Kotona pyysin Jyrin katsomaan kuvia.

– Katos, minkälaisia kankaita äiti löysi.
– Höh, miten monta kertaa se pitää selittää, pitää olla sellaista mikä on kokonaan vihreetä ja kokonaan pinkkiä eikä tommosia kissoja ja lampaita ja lintuja, Jyri nurisi.
– No en kyllä tarkoittanut, että näillä koko leikkimökki päällystettäisiin, vaan jos tehtäis sinne näistä vaikka tyynyjä, selitin.
– Joo, tyynyjä niistä voi tehdä. Mulle tollanen vihree lammasjuttu ja teille tytöille tuollaiset kissajutut. Iskälle voi sitten tehdä noita lintuja, vaikka siinä onkin pinkkiä, Jyri opasti.

No, vaikka sitten niin. Tosiasiassa ajattelin tehdä istuintyynyt muksuille noista kankaista, ja sitten ehkä pari muhkeaa lattiatyynyä, en suinkaan tyynyjä nukkumista varten. Verhokangasta minulla olisikin jo, sellaista, missä on sitä pinkkiä ja vihreää. Lasten pöytäryhmä löytyy kyllä kotoa, mutta vielä pitäisi löytää joku pieni arkku tai puulaatikko, josta saisi aikuisen kestävän istuimen, vähän säilytystilaa ja tukevan korokkeen, jos lasten pitäisi ottaa jotain korkeammalta. Pitäisiköhän seuraavaksi suunnata surffailemaan huuto.nettiin?!