Ai, miten reippaita talkoolaisia meillä oli ollut eilen, kun äiti oli harrastuksissaan. Pienet remonttireiskat olivat siivonneet pihaa: kantaneet pois koirien pihalle levittämiä keppejä ja haravoineet urakalla.

Ja millainen selitys tästä illalla seurasikaan, kun kotiuduin.

– Mää haravoin joka paikasta, Kata hihkui.
– Määkin haravoin ja kannoin paljon puita, Jyri sanoi.

Iskä kyllä paljasti, että Jyriä oli kiinnostanut myös ihan muut jutut kuin haravointi. Haravoidessa oli leikkimökin paikalta löytynyt mato ja kukkapenkistä toinen.

– Mei tehtiin sen madon kanssa sopimus, että se voi muuttaa sen toisen madon kotiin, ettei se jää meitten leikkimökin alle, Jyri selitti innoissaan.
– Kun ei se voi asua meitten mökissä, Kata jatkoi.

* * *
Jyri sai eilen myös uuden polkupyörän ja kun hakumatkalta oli tultu kotiin, oli autossa käyty seuraava keskustelu.

– Iskä, tiäkkö, ihmiset voi luulla, että mei asutaan siinä meitten leikkimökissä, Jyri pohdiskeli.
– Jos ne ei huomaakaan katsoa, että meitten ison talon katolla on savupiippu, niin ne voi mennä koputteleen leikkimökin ovea ja luulla, ettei me ollakaan kotona, kun mei ollaan meitten isossa kotissa, pikkumies jatkoi.
– Nii-i, jos ei nei huomaa meitten isoo kattoo, Katakin jäi miettimään.

Iskä oli lohdutellut pieniä, että koirat kyllä varmasti kertovat, jos pihaan tulee joku pyrkimään kylään.

– Mutta mä haluun, että kaikki tulee meille vierailulle, ja mökkiin sitten kanssa, Jyri huolehti.
– Onhan siä isolla katolla se törötin, Kata lohdutti vieressä.
* * *
Vielä viikonloppuun palatakseni, me käytiin lauantaina koko perheen voimin Lopenkulman Nuorisoseuran kirpparilla ja sieltä lapset löysivät ihanan virkatun patalapun mökkiin.

– Anna mulle raha, Kata pyysi.
– Mää haluan itte maksaa, neiti ilmoitti.

Annoin Katalle kahden euron kolikon. Neiti kipitti myyjän luo ja antoi rahan.

– Tää on ihan täyrellinen, täsä on pinkkiä ja vihreetä, neiti totesi naama loistaen.

* * *
En itsekään reissusta ihan tyhjin käsin kotiin tullut. Tuuloksen Tarjoustalon poistohyllystä tarttui mukaan peltinen kalenteri.

Löytö oli Jyrille mieleen.

– Nyt mei tiedetään aina, mikä päivä on, Jyri sanoi suu korvissa.

* * *
Aamulla työpaikalle mennessäkin odotti iloinen yllätys. Pikkublogistit saivat innokkaalta lukijalta lahjaksi leikkivihanneksia mökkiinsä. Nämä olivatkin yksi niistä jutuista, joita armottomat nettishoppailijat olisivat halunneet tilata. Kiitos kovasti muksujen puolesta, he ovat varmasti aivan innoissaan, kun tuliaisensa näkevät!