Kokemäenjokilaakson maisemassa näkyvät yhä 1700-1800-lukujen hyötyajattelun muutokset. Porissa väitellyt Sami Louekari on tutkinut maisemantutkimuksen väitöskirjassaan Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoriaa 1720-1850.
Hyötyajattelulla oli vaikutuksia ympäristöön ja hyötyjä tavoitteleva politiikka johti muutoksiin maisemassa. Kokemäenjoen koskia perattiin 1700-1800-luvuilla lähes jatkuvasti kulkuyhteyksien parantamiseksi ja tulvien vähentämiseksi.
“Maatalouden uudisraivuu, järvenlaskut ja soidenkuivaukset muuttivat merkittävästi Porin seudun ja laajemminkin Kokemäenjokilaakson ympäristöä. Nämä muutokset näkyvät maisemassa yhä”, kertoo Sami Louekari.
Hyödyn ajaksi kutsutaan Ruotsissa noin 1740-luvulla alkanutta hyötynäkökulmiin painottunutta ajattelutapaa ja siitä seurannutta aikakautta. Taustalla oli Ruotsin suurvalta-aseman päättyminen ja huomion siirtyminen Itämeren piiristä oman maan rajojen sisälle sekä sodankäynnistä rauhanajan yhteiskunnan kehittämiseen.
Turun yliopiston väitöstilaisuudessa Sami Louekarin vastaväittäjänä toimi professori Matti Peltonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Maunu Häyrynen Turun yliopistosta.
