Sylvään koululla Sastamalassa on rehtori Jari Anderssonin toimesta ollut tapa, jossa koulukiusaamistapaukset arkistoidaan koulun kassakaappiin kiusattujen ja kiusaajien allekirjoittamilla sopimuksilla kiusaamisen päättymisestä.
Tästä tavasta köyliöläinen Antti Tuomento jätti tammikuun lopulla kantelun Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Kantelussa pyydetään tutkimaan, onko kiusaamistapausten arkistointi lainmukainen.
Rehtori Jari Andersson uumoilee, että kanteen johdosta tietoturvavaltuutettu saattaa todeta koululla käytössä olevan kiusaustapausten arkistointimenetelmän laittomaksi.
“Yksilönsuoja on yhteiskunnassa viety niin äärimmäiseen tappiin, että oikeuksia on enemmän kuin valtuuksia”, rehtori toteaa.
Andersson onkin valmistautunut hävittämään lukitussa kaapissaan säilyttämänsä arkiston. Siinä tapauksessa hän haluaa kuitenkin tietää, miten tärkeät tiedot voidaan jatkossa säilyttää.
“Muistan vielä vahvasti Huittisissa 2000-luvun alussa olleen tapauksen, jossa kaupunki joutui maksamaan kiusatulle suuret korvaukset. Silloin kiusaamistapausta ei oltu dokumentoitu mitenkään, eikä näin ollen pystytty näyttämään toteen, että siihen olisi puututtu.”
Anderssonin mukaan allekirjoitettu sopimus on kasvatuksellisesti tehokas keino puuttua kiusaamiseen.
“Suomalaisille omalla sanalla ja allekirjoituksella on iso merkitys. Kun sekä kiusattu että kiusaaja allekirjoittavat sopimuksen, se merkitsee prosessin loppumista. Jos kiusaaminen jatkuu, voimme vedota siihen, että kiusaaja on luvannut lopettaa kiusaamisen. Vaikka paperi onkin epävirallinen, lapselle se on aito.”
Andersson painottaa, että arkistoa säilytetään lukitussa paikassa.
“Tietoja ei missään vaiheessa viedä sähköiseksi, eikä niitä luotteloida. Paperit arkistoidaan mappiin ja tarvittaessa etsitään sieltä vuoden perusteella. Samassa mapissa saattaa olla useammankin vuoden tapauksia.”
Tiedot on tarkoitus säilyttää koululla hamaan tulevaisuuteen.
Rehtori Jari Anderssonin mukaan oppilaalla on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevassa asiassa.
“Koululla tehdään paperi muistakin asioista. Esimerkiksi onnettomuustapauksissa sekä osalliset että silminnäkijät kuullaan ja asiat dokumentoidaan.”
Kiusaamiseen liittyviä sopimuspapereita Sylvään koululla allekirjoitetaan joka kuukausi.
“Toisinaan tulee rytinää, kun joku isompi vyyhti selviää.”
Kantelussa kyseenalaistetaan koulun opettajakunnan ammattitaito selvittää kuka on kiusaaja ja kuka uhri. Andersson on asiasta ehdottomasti toista mieltä.
“Opettajillamme on erityinen ammattitaito tapausten käsittelemiseen. Tunnemme nuoret paremmin kuin poliisi tai sosiaalityöntekijä.”
Kantelussa nostetaan esille erityisen ongelmallisena tilanteet, kun kiusaamisen uhri on virheellisesti dokumentoitu kiusaajaksi ja asia säilyy arkistoituna. Anderssonin mukaan tämä ei ole mahdollista
“Virheellistä arkistointia ei tapahdu, sillä tapauksissa selvitetään aina viimeinen totuus”, hän sanoo.
Sellaista ihmistä ei ole, joka on virheetön, ei rehtori Anderssonkaan! Miten selvitetään viimeinen totuus? Montaa totuutta yksinkertaisesti EI OLE ?
Jari puhuu paljon, mutta ASIAA.
On tapauksia lähipaikkaunnallakin että vuosien jälkeen eräs koulukiusattu teki kantelun kuntaa vastaan kouluaikaisesta kiusaamisesta ja elämänsä menosta sen takia pieleen. Ja Huittinen maksamaan. Että ei nämä ihan tuulesta temmattuja ideoita ole nämä asioitten tallettamiset.
On se vaan tuo Jari saanut aikaan paljon tuuletusta tämänkin kaupungin kouluasioissa. Että antaa nyt olla mollaamatta vaan, kenestä teistä olis samaan?
Se on vaan tää järisyttävä kateus, ketään ei saa kehua ja jos kehutaan niin sitten kaivetaan vaikka mitä vastapainoksi. Tehkää ittekki jotain te ikuiset arvostelijat.
Lapset on tietenkin lapsia, eikä ihan suoraan voisi verrata, mutta kyllä sitä työpaikoillakin tällaiset tapaukset laitetaan kirjoihin ja kansiin. Heti on työsuojelut ja muut puollustamassa kiusattua. Täytyyhän jonkun olla lapsiakin tukemassa, jos ei opettajien ja rehtorin niin kenen sitten?
HIENOA JARI! Pysy kannassasi ja jatka edelleen koulujärjestelmän uudistamista kateellisten länkytyksestä välittämättä!
Poliisin rekisterimerkinnät vanhenevat aikanaan. Anderssonin pitämä rikosrekisteri ei koskaan. Anteeksiantoa ei ole. Jos kiusaamistapaukset halutaan rekisteröidä, ne pitää viedä poliisille, jolla varmistetaan laillinen tutkinta, mahdolliset rangaistukset ja lainmukainen arkistointi. Kassakaapissa pidetyt asiakirjat voi kuka tahansa avaimen haltija tai löytäjä kopioida kiinni jäämättä, ellei rehtorilla ole omaa kassakaappia. Se tosin olisi aika epäilyttävää. Onko olemassa lainmukaiset, kirjalliset ja asianomaisten allekirjoittamat säännöt, mitä tietoja kerätään ja kuinka pitkäksi aikaa, ja mihin tarkoitukseen rehtorin arkistoja saa käyttää? Kuka valvoo, että niitä ei rehtorikaan käytä väärin esimerkiksi kiristämiseen, kostamiseen tai vain vallantunteensa pönkittämiseen? Tai vaalityöhön.
Ikuista vihaa ja kostoa edustava kiusaamistapausten arkistointi ei anna rauhaa niille uhreille jotka aikuisena haluaisivat jo antaa haavojen arpeutua.
Taas huutelee ihmiset, jolla ei ole/ollut omia lapsia Sylväällä kiusattuna.
Anderssonin politiikka ei siis estänyt suurperheellisen lapsien kiusaamista Sylväällä? Sovittelukaan ei riittänyt anteeksiantamiseen, vaan pitää vielä kantaa ikuista kaunaa? Ehkä anderssionismiin pitää lisätä myös terapiaosuus, ellei kokemuksien läpikäynti ja niistä irti pääseminen omin voimin onnistu . Kyllähän kakarat kuria tarvitsevat, mutta heille pitää opettaa myös anteeksi antamista.
Anderssonin tapa on ongelmavyyhdin näkyväksi tekemistä, mikä on kiusatun kannalta todella tärkeää. Taas huomio kiinnittyy epäolennaiseen. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Hyvä Jarppa!
Jos arkistointi todetaan laittomaksi, kyseessä on henkilötietolain vastainen rikos tai rikkomus, josta voi joutua käräjille. Kova meriitti meppiehdokkkaalle.
Jos A käräjille joutuu, niin eipä ole nuorisolle häävi esimerkki. Koulussani minä olen diktaattori ja näin minä nääs vähän lakia taivuttelen juu.
Epäolennaista tai ei, kyseisestä herrasta kannellaan taas…Anderssonin maailmassa Andersson tekee säännöt.
Ehdotan, että herra Andersson antaa syvähaastattelun pariin lehteen niin kattellaan kuinka mielipiteet kehittyy…
Selvittäkää nyt siellä koululla nämä asiat, niin ei tarvitse syytellä ketään eikä tehdä ns. vaalityötä! Onko kiusaamista Sylväällä sitten alituisesti ja niin räikeästi, että siihen aina pitää puuttua julkisesti ja tehdä kirjalliset merkinnät? Ihmettelen, kun en tunne Vammalan seudun kouluja. Tässä lähistökunnissa/kunnassa aikanaan (jokunen vuosi sitten) rehtori sai kiusaamisen loppumaan ihan omalla persoonallaan (ei tarkoita Satakunnan vaan Pirkanmaan kuntaa/kuntia). Sastamala on nyt kiusaamisasiassakin kovin esillä ja mediassa tällä hetkellä? Toisaalta kiusaamista on ollut aina ja tulee olemaan. Se näkymätön, jota ei kukaan huomaa on kaikkein kauheinta ja vaikuttaa ihmiseen koko elämän ajan (muistikuvia 1970-luvun koulumaailmasta)!
Onko tämä koulukuri todella riittävä meriitti EU:n johtotehtäviin? Ratkeaako EU:n talouskriisi etsimällä kiusaajapolitiikkoja ja arkistoimalla heidän tietojaan? Pitäisikö olla kokemusta kansainvälisestä politiikasta ja maailmantaloudesta? Eu:ssa ei ole kysymys pienen lukion ihmissuhteista, vaan miljoonien ihmisten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Andersson on julkisuudenkipeänä helppo hulluttaa keräämään puolueelleen ääniä ja samalla kääntämään keskustelu todellisista EU:n ongelmista tunteita herättäviin perhepiirin asioihin. Luulenpa, että jos Anderssonilta kysyy jotakin oikeista eurooppalaisista asioista, hänellä ei ole omaa mielipidettään, vaan hän pakenee puoluetoimiston valmiiksi laadittujen ohjelmajulistusten ja mediatiedotteiden taakse.
Minusta tuossa “sopimisessa” on olennaista se, että molemmat osapuolet joustavat ja sopivat. Jotain dokumenttiahan siitä pitää olla. Muistutusta uuden riidan tullen, että “tahdon” on sanottu! Se on vähä kun pari kattelis vihkisormuksiaan, että luvattua tuli. Päiväkirjana minäkin enemmän tuota kirjaamista ja säilömistä pidän, kuin rikoksena.
mitä V….A se jollekkin kÖyliÖläiselle kuuluu jos andesson yrittää koulu kiusaamista kuriin laittaa
Sylväällä pitäisi opettaa ennemmin oikeinkirjoitusta ja hyviä käytöstapoja. Niille olisi akuuttia tarvetta.
Niimpä! Andersson on yksi Suurista Suomalaisista minun mielestäni, sillä hän on meidän suomalaisten edelläkävijä. Se että hän on saanut noin paljon jo aikaan voi tuntua toiselta taas pieneltä mutta ei minusta. Ei kuka tahansa tavallinen jonkun koulun rehtori ole tehnyt näin loistavaa työtä tai näin nopeasti. Hävetkää kateelliset ja kritisoijat. Koulukiusaamisen puolesta täytyy taistella ja minä olen sielä etupäässä. 100% Anderssonin puolella!
Mutta mitä hän tekisi EU:n parlamentissa? Ei siellä ole koulukiusaajia. Ei, hän on ehdokkaana vai kerätäkseen kokoomukselle ääniä, jotta joku kokeneempi pääsisi läpi. Verrattavissa eduskuntavaalien missiehdokkaisiin. Maailman sivu puolueet ovat ottaneet listoilleen julkkiksia, jotka houkuttelevat niitä, jotka eivät osaa tehdä järkiperäisiä valintoja puolueiden harjoittaman politiikan perusteella.
Jaa että miten tämä liittyy keskusteluun kiusaamiseen puuttumisesta? Siten, että koko keskustelu on suuurta vaalikampanjaa.
Eikös meidän jokaisen pidä taistella koulukiusaamista vastaan!!
alea jacta est
Jokainen vastustaa koulukiusaamista.Toiset osaavat kiusaamista estää taitavasti,muutamat Anderssonin tavoin taitamattomasti.
Julkisuuden tavoittelua EU-ehdokkaalta- sumenevin silmin lasten kustannuksella.
Jokainen vastustaa kiusaamista. Toiset osaavat estää kiusaamisen taitavasti, muutamat nimettömän tavoin taitamattomasti.
Vastustamme kiusaamista, mutta huomaamattamme kiusaamme. Siinä meillä oppimista joka ikisellä.
Todella harmillista ja ihmeellistä, jos tästäkin tehdään vaalikampanjaa? Täytyy olla myös ihme, jos täältä niin vaan Eu-parlamenttiin mennään.
Sylvää on iso koulu. Kummallista kun jotkut luulee, että ANDERSSON siellä kaiken tekee. Anderrson tuskin ehtii työpaikaallaan kääntyä kun jo juoksee johonkin poliittiseeen kokoukseen. Hänellä taitaa vaan olla kohtuuhyvä henkilökunta joka hoitaa hommat!
Hyvälle esimiehelle niitä hyviä alaisiakin vaan jostakin löytyy. Jos pomo on ääliö tahtovat alaisetkin käyttäytyä sen mukaan ja jopa oppilaat.
Herra Anderssonin lanseeraama ” viimeinen totuus ” sopii kuin nenä päähän Henna- ministerin pakkoliitoskuntasotkuihin, mikähän siinä “keississä” on viimeinen totuus.