“Kuka on lihamestari? Ristoko? Ja Reijo voisi valmistaa salaatin.”

Meneillään on käskynjako, ja kyseessä Eläkeliiton miesten ruokakerho Kallialan koululla Sastamalassa. Opettajana toimii Marja-Leena Pohjanheimo, ja kerhon osallistujien keski-ikä kieppuu 75 vuoden tuntumassa.

Kerhossa ruuanlaittoon suhtaudutaan vakavasti huumorilla. Toki jokainen yrittää parhaansa mukaan päästä jyvälle kokkauksen jalosta taidosta.

“Possuviipaleiden väliin laitetaan luumua ja omenalohkoja, rullataan ja sitten tikulla paketti kiinni”, Pohjanheimo opastaa.

“Kävisikö kiinnitys myös ruuvilla tai naulalla, jos ei tikkuja ole?” miehet ihmettelevät.

“Entä mites sen punakaalisalaatin käy, kun minä olen värisokea?” Reijo Hatanpää virnistää.

Kaikki osallistujat eivät ole ensimmäistä kertaa patojen ja kattiloiden äärellä. Pekka Erkkilä on loihtinut ateriansa itse usean vuosikymmenen keittiökokemuksella.

“Olosuhteiden pakostahan minä, mutta lihomaan ei pääse niin helposti, kun itse tekee. Nykymiehet osaavat kokata, iäkkäämmillä on vaikeampaa, kun ovat tottuneet naisten passaukseen”, hän miettii.

“Sormet pois välistä!” hihkaisee Risto Arve, kun Ojansivu nuijii possunfileitä. Pienessä keittiössä on touhua kuin tonttujen pajassa, ja välillä maistellaan, varsinki jälkiruoka-aineksia.

Opettaja huokaisee: “Nämä ovat kilttejä poikia kunhan malttaisivat kuunnella ohjeet loppuun saakka.”

Toimittajalle miehillä on antaa muutama tuikitärkeä ruuanlaittovinkki: “Voita ei mikään voita, ja sika on suomalaisen miehen paras ystävä.”

Ikämiesten kokkauspuuhista enemmän 22.12. Alueviestissä.