“Kesän mukavin kirjatapahtuma on käsillä ja ilma sakeana odotuksia, joita mielikuvitusta kutkuttava teemamme intohimo miellyttävästi nostattaa. Näiden päivien aikana intohimoisissa merkeissä voi tapahtua aivan mitä tahansa”, totesi Suomen vanhan kirjallisuuden päivät ry:n hallituksen puheenjohtaja Leena Majander-Reenpää perjantaina Vanhan kirjallisuuden päivien avajaisissa.
Sastamalan kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi hallintojohtaja Hannu Nikkilä, joka on ollut vahvasti vaikuttamassa Vanhan kirjallisuuden päivien sekä Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin syntyyn. “Hannu Nikkilä on poikkeuksellinen hallintojohtaja. Jos kaikissa Suomen kunnissa ja kaupungeissa olisi yhtä myönteisesti kulttuuriin suhtautuva henkilö, tämä olisi vieläkin parempi maa”, suitsutti avajaiset juontanut kirjailija Juhani Seppänen.
“Vanhan kirjallisuuden päivät ovat aina yhtä kirjan ja kirjanystävien juhlaa. Tapahtuma on Sastamalan ja koko kirjaväen kesän kohokohta. Muistan hyvin, kun 30 vuotta sitten pienellä joukolla valmistelimme ensimmäisiä kirjapäiviä. Levitimme mainoksia, kannoimme pöytiä ja tuoleja, koristelimme juhlasalia, liimasimme julisteita, vastasimme tiedusteluihin, teimme kaikkea mahdollista. Ennen kaikkea jännitimme, tuleeko tapahtumaamme ketään. Ja tulihan kävijöitä pari tuhatta”, Nikkilä muisteli.
Taiteilijaprofessori Jorma Uotinen paljasti oman intohimonsa kulttuuria kohtaan syttyneen jo 5-vuotiaana. “Halusin ostaa Porin teatterin ja pistää sukulaiseni näyttelemään. 10-vuotiaana menin soittamaan teatterinjohtajan ovikelloa ja kysymään töitä. No, niitä löytyi. Sain pieniä avustajan tehtäviä. Sain hoitaa näyttelijöiden lapsia, kissoja ja koiria. Näillä kokemuksilla on merkittävä vaikutus kaikille niille valinnoille, joita sitten myöhemmin elämässäni olen tehnyt kulttuuria etsimässä.”
Uotisen mukaan taiteiden ja kirjallisuuden kautta voimme nähdä asioita itsemme ulkopuolelta. “Pystymme pääsemään ulos itsestämme ja eläytymään toisen ihmisen osaa. Saamme tietää mitä joku näkee maailmasta, joka ei välttämättä ole sama kuin omamme. Sen sijaan, että kokisimme vain yhden maailman, saamme nähdä sen moninkertaistuvan. Kirjallisuus ja taide antavat eväitä maailma ymmärtämiseen ja auttavat sen jäsentämisessä.”
Lisää Vanhan kirjallisuuden päivistä keskiviikkona 1.7. ilmestyvässä Alueviestissä.
Kuvat ja video Laura Haavisto.
Hyvät oli ohjelmaltaan avajaiset, kiitos järjestäjille.
Joopa joo.. ääriään myöten täynnä. Toitotusta Pauliina vähemmän.
Jorma Uotisen puhe oli paras.
Intohimo välittyy kuvista tänne kotikatsomoon asti.
Vanhoja kuvissa, nuoret loistivat poissaolollaan. Huomenna kenties tulee runotyttöjä ja valveutuneita lapsiperheitä, mutta ei tietystikään täkäläisiä, vaan kauempaa. Erikoista, mutta täkäläisiä taviksia ei tule kirjapäiville, vaan pintajulkkiksia, pakollisia virkamiehiä ja muuta sen sellaista.
Pitäisikö myös ohjelman aikataulutusta vähän väljentää? Sinänsä hyviä teemoja ja puheita, mutta kuka ehtii kaikki istua? Koko päivät voisi alkaa jo kello 9 ja päättyä musiikkipainoitteisesti kello 21-22 maissa. Siis esitelmiä ja muita päivään, iltaa kohti musiikkia ja kirjaa. Mutta ei kiitos enää torvisoittokuntaa. Liian järeitä soittimia kirjapäiville.
Ohjelmatoimikuntaan nuorennusta, vaihdoksia ja Ilpo Tiitisen hyvää perintöä enemmän esille. Tiitisen aikaan kirja oli pääosassa, ei monenkirjavat ja -maineiset esiintyjät, tv-tähtöset ja pelimannit. Heillekin sijansa, mutta ei kiitos Sylväällä.
Tuo on totta, että kirjapäivät mummoutuvat ja vaariutuvat. Nuoria pitäisi houkutella mukaan. Vaikka sitten jonkun nuorisojulkkiksen avulla, bloggaaja/vloggaaja kenties mukaan.
Hyvä ehdotus saada nuoria on juuri tuollaiset bloggaajat.
Suorastaan lapsenmielisillä oli tänään auditorio täynnä, kun eläkeläiset törmäilivät kävelykeppien ja rollaattoreiden kanssa lastentapahtumaan. Tosin eivät jaksaneet olla kuin muutaman minuutin ja sama törmäily auditorion ahtailla käytävillä ja penkkiriveillä jatkui häiriten istujia ja todella ohjelmaa seuranneita tulleita. Tavat?
Pääsivätkö kohteet eli lapsiperheet välttämättä parhaille paikoille? Eläkeläisillä on tuhat ja yksi päivää elämässään aikaa jokainen päivä kuunnella kahvikupin äärellä lastenlauluja ja -vitsejä kerhoissaan. Onko lapsiperheillä niin?
Sitten yksi juttu laittoi silmään heti avajaispäivänä. Miksi Rautavedenkadulla oli kello 9.30 perjantaina lehtipuhaltimella katua pöllyttävä duunari? Miksi juuri tuohon kellonaikaan? Miksi vieraille pitää näyttää mieltä ja mennä vähän ilkeästi puhaltamaan muutamaa pölyhiukkasta kadulta, kun sen olisi “työn” olisi ehtinyt tehdä joko paljon aiemmin tai jopa päivää aikaisemmin?
Kaupungin työntekijät eivät juuri työkalujaan heiluttele. Juuri silloin kun vieraita tulee muualta päin Suomea ja tilaisuus on kerran vuodessa, mennään tekemään tuollaista. Aika lapsellista käytöstä.
Ohjeistusta työnjohdolta ensi vuonna. Työt tehdään ennen vieraiden tuloa eikä mennä sekaan puhaltimella ja pysäytetä liikennettä olemattomilla töillä.
Vanhan kirjallisuuden päivät ovat nimensä mukaiset…missikisat ovat erikseen
Vanhojen kirjallisuuspäivät!
eBook on nuorille nykypäivää. Olkaa iloisia, että edes sen kautta tekstejä luetaan. Rakastan perinteistä kirjaa, mutta kehitykselle en voi mitään. Jokainen on aikakautensa lapsi.
Kyllä siellä aika paljon oli paikallisia perheitä aamupäivästi ja päivästi ainakin. Itsekkin olin ja oltiinkin isolla joukolla pikkusisaruksieni kanssa. Mutta ehdottomasti samaa mieltä että Sylväälle kuuluu ainoastaan kirjat, muut kekkuloitsija ”esiintyjät” vaikka sitten jonnekkin muualle…
Voisikos ihmiset katsoa ohjelman tarkaan ennen päiville menoa? Sitten vaan pysyä jossain muualla jos ei esiintyjät ole mieleen. Ei juma…a, oli sitten mitä hyvänsä niin valittajakansa on liikkeellä.
Jos ei esiintyjistä niin ainakin vieraista löytyy vikaa ja virhettä. Yksikään ei ole niin kirjojen kanssa naimisissa kuin aina tämä kyseinen valittaja. Perustakaa yhdistys!
Kiitos kaikille järjestäjille ja erikoisesti Johanna Kurkikankaalle – oli mielenkiintoiset ja hyvin valitut esiintyjät ja aiheet – Esim Jorma Uotisen esitys antoi todella paljon ajateltavaa.
Hyvää työtä teit Johanna. Kiitos siitä sinulle.
Älkäähän turhaa huolestuko nykynuorison puolesta- he tulevat kyllä kunhan ikääntyvät.
😀 😀 Eiköhän lapsille edelleen lueta iltasatuja PERINTEISESTÄ KIRJASTA…Kuvat ja läheisyys…niiden toivoisi olevan osa jokaisen lapsen arkea.
Lapsille ja nuorille ovat Sastamalassakin omia kirjatapahtumia. Sieltä kasvaa näitä tulevia messukävijöitä. Eihän kukaan itke sitä, että lastenkirjamessuilla on etupäässä vain lapsia.
Totuus on että harva enää lukee lapsilleen. 70-luvulla ja myöhemmin syntyneet näprää mobiililaitteitaan…kirja häviää. sähkökirjat eivät kanna, lyhytjänteisyys ja twiitit tilalle.
Ilta teltalla ei ainakaan ollut entsenlaisensa!
Mikäs muutos teltalla oli?
Ollan onnellisia, että meillä on vanhan kirjallisuuden päivät. Pyhän Olavin kirkko herra Hakkaraisen talo ym. josta Sastamala tunnetaan ja vetää väkeä. Miksi aina nuristaan ja ollaan kriittisiä, eikö ole hyvä homma,että näin iso määrä saadaan väkeä pikkukaupunkiimme. Ollaan kiitollsia järjestäjillemme
Johanna vaihtoon, siitä se kehitys lähtee. Kun samat pyörittää noinkin isoa tapahtumaa, alkaa tulla liikaa samansylttyistä ohjelmaa.
Kirjat parrasvaloihin, takaisin niille kuuluvalle paikalle.Kirjakauppiaat kärsivät, kun kansa juoksee ilmaisjuttuihin auditorioon ja juhlasaliin.
Ne minkään kärsi. Kiva käydä välillä ohjelmaa seuraamassa. Johanna jatkakoon, hienot kirjapäivät takana. Iso kiitos!
Muuan kanttori osasi veisailla kirjojen lomassa Sylväällä. Onko hänellä tarpeeksi töitä oikeasti? Lauluhaluja on mitä ilmeisimmin, yleisöä oli nyt ympärillä. Hämmentävää.
Olivatko edes teemaan liittyviä lauluja…
Nimim. Epätietoinen tyttö maalta kysyy, joko on ensi vuoden teema tiedossa? Ja missä se yleensä päätetään ja milloin?
Ehdottaa teemaksi “Vanhuus kirjallisuudessa”.
Ei hän oikeasti kanttori ole, mutta haluja olisi vaikka muille jakaa.
Ei sunkan vaan ollut Upi? Herra paratkoon, jos oli.
Upi on lahja sastamalan kulttuuri-ilmastolle!
Kirjapäivät hienot, kiitos Johanna ja kiitos kaikki muut toimessa ja touhussa mukana olevat. Aina sitä löytää valittamista ja veivaamista joka asiasta jos vaan kaipaa semmosta. Se on tätä suomalaista kansanperinnettä ja perimää sekin.
Vaan kyllä oli jokaselle jotakin. Brawo!
Tässäkö ne Sastamalan kesätapahtumat olivat?
Paikkakunnalle saadaan 30 000 kävijää viikonlopun aikana ja täällä viitsitään marista! Pysy kotonas kiukuttelemassa! Tapahtumat oli ihan huippuja, kiitos järjestäjille ja vieraille!
Rimaa täytyy nostaa. Ohjelmaa uusia, modernisoida. Lisäksi ähkyohjelmista eroon; liikaa ohjelmaa, päällekkäin. Ei ehdi millään kuunnella ja vielä tutkia kirjoja. Väljyyttä lisää.
Kuka nostaisi kirjakauppiaiden kirjojen tason nykyiseltä tasolta? Pitäisi olla jonkinlainen ennakkosensuuri, ettei kovin paljon kioskikirjallisuutta tuotaisi esille. Jo