Valtakunnan virallinen lukumarsu, Sastamalan kirjastojen oma Esko-Einari odottaa jo joulua. Silloin se saa mutustaa suupielet vihreinä suurinta jouluherkkuaan: kuusenhavuja ja -oksia.

Eskiksen omistajan, kirjastonhoitaja Saija Rajamäen mukaan herkkujaan marsu todennäköisesti joululta eniten odottaakin.

“Sekä tietysti rauhoittumista ja hiljentymistä oman lauman kanssa”, Rajamäki valottaa lemmikkinsä ajatuksia.

Esko-Einari on viettänyt työntäyteisen vuoden tapaamalla lukuisia innokkaita lapsia, joiden tarinankerronnasta marsu on päässyt nauttimaan. Joulun aikaan Eskis kuuntelee mielellään ihan kaikenlaisia kertomuksia. Ehkä eniten sen korvaa miellyttävät eläimistä kertovat tarinat.

“Yksi tämänhetkisistä suosikeista lienee kuitenkin Tatu ja Patu etsivinä: Tapaus Puolittaja. Esko-Einari kuunteli niin tarkkaavaisena, kun sille luettiin se kannesta kanteen.”

Joulua Esko-Einari viettää kotosalla rauhallisissa merkeissä. Ihmisväki lähtee muutamaksi päiväksi joulunviettoon kauemmas, mutta lemmikit jäävät kotiin. Niiden hyvinvoinnista huolehtii tuttu hoitaja, joka antaa ruokaa ja rapsutuksia.

“Heti joulun jälkeen Esko-Einarista tulee sastamalalainen, kun muuttokuorma starttaa Nokialta. Joululahjaksi Esko-Einari saa uuden kerroshäkin uuteen asuntoon.”

Ensi vuoteen Eskis käy uteliain ja odottavin mielin. Rajamäki kertoo, että Eskikselle tulee ensi vuonna mittariin neljä vuotta.

“Se on marsujen vuosissa jo sen verran paljon, että täytyy entistä tarkemmin tarkkailla Eskiksen kuntoa ja jaksamista.”

Syytä huoleen ei kuulemma ole: Eskiksen poika Urho on jo treenaillut lukumarsuna olemista, ja on valmistautunut hyppäämään isänsä saappaisiin heti, kun aika on.

“Esko-Einari luovuttaa pestin mielellään pojalleen, mutta jatkaa sitä itse toki niin kauan kuin pystyy. Toistaiseksi Eskis on elämänsä kunnossa, viimeksi eilen se hyppäsi erittäin ketterästi mökkinsä katolle ruokaa kerjäämään.”