Sastamalassa järjestetään ensi kesänä, 20. elokuuta, Sastamalan Wanhat Talot -tapahtuma. Perinteikkäät talonpoikaiskulttuuria edustavat, vähintään 100-vuotiaat vanhat rakennukset avaavat tuolloin ovensa niin paikallisille kuin muualta tulevillekin.
Tapahtuman tarkoituksena on jakaa tietoa perinnerakentamisesta, terveestä asumisesta ja maaseudun elinvoimaisuudesta sekä nostaa Sastamalan imagoa satavuotiaiden rakennusten ja tarinankerronnan avulla. Tapahtuman aikana voidaan aistia rakennuksista koko itsenäisyyden ajan henki.
Tarkoitus on, että yksityiset henkilöt tai julkiset toimijat esittelevät rakennuksia perinnerakentamisen, sisustuksen, historian säilymisen, pihapiirin hoidon, rakennuskulttuurin ja yksilöllisen maaseutuasumisen näkökulmasta.
Valtioneuvoston kanslia on liittänyt Sastamalan Wanhat Talot Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan.
Tapahtuman järjestää Sastamalan kaupunki, Elävä maaseutu. Ilmoittautumisia vastaanottaa 17. tammikuuta 2017 saakka Katariina Pylsy.
Jos grynderit eivät olisi pistäneet maan tasalle kauniita vanhoja rakennuksia, olisi monta vanhempaakin ehdokasta…Vammalan omaleimaisuus pikkukaupunkimaisena keskustana on mennyttä aikaa. Kerrostaloalueet olisi voinut rakentaa kauemmaksikin.
Olen samaa mieltä. Kuka uskaltaa ilmiantaa vanhaa taloaan, kun kaiken maailman tihulaisia saattaa tulla nurkkiisi.
Joo minunkin asumani talo on rakennettu 1800-luvun lopulla ja sitäkin on peruskorjattu. Siis ei kiitos kaikelle kansalle.
Talo pitäisi itse tyhjentää irtaimistosta ennen esittelyä “antiikkikauppiaille”, jos haluaa estää esittelyn aikaiset ja myöhemmät varkaudet. Mitä järkeä olisi nähdä hirveä vaiva, jotta joku näkisi tyhjän talon?
Sastamalan Kiikassa toimi Äetsän entisen kunnanjohtajan innoittamana perinnerakentamiskeskus nimeltään Treeva. Johtajien into loppui, kun yhteiskunnan tukea sille ei enää tullut. Nytkö pitäisi perinnerakentamisen esittelyyn käyttää yksityisten kovalla vaivalla ja isolla rahalla saatua kokemusta? Sastamalan kaupunki ei ole myöskään hoitanut maaseudulla omistaneitaan vanhoja rakennuksiaan niiden arvoisella tavalla ja näin elävä maaseutu on muuttunut siltä osin rähjäisen näköiseksi ja lopputuloksena kaupunki on myynyt rakennukset pilkkahintaan.
Onhan täällä vielä kauniit vanhat Ruotsilan ja Rautajoen kartanot, kelpaa niitä esitellä.