Miten tuoda kulttuuri tehostetun palveluasumisen yksikössä asuvien vanhusten luokse?

Näin pohti Pehulakodissa lähihoitajana työskentelevä Irene Hurula, joka opiskelee parhaillaan kulttuurikuntouttajaksi. “Mietin pitkään, miten taloa voisi piristää. Sitten yhtenä iltana keittiön pöydän vieressä aloin hahmotella kuvaa.”

Kuva on nyt jalostunut seinämaalaukseksi, joka ilahduttaa Sastamalan Keikyässä sijaitsevan yksikön käytävää.

Hurulan hahmotelman toteutti Pehulakodin väelle tuttu mies, taiteilija Jaakko Karjula. Hän on vetänyt talossa aiemmin virikepiiriä. “Tapasin Jaakon kylällä ja hän innostui ajatuksesta heti”, Hurula kiittelee.

Maalaus vie katsojan menneisiin aikoihin. Tupaan, jossa emäntä kehrää rukilla lankaa, isäntä lukee keskittyneenä lehteä ja lapsi leikkii vanhempiensa jaloissa. “Ajattelin piirrosta hahmotellessani meidän asukkaidemme ikää ja sitä, että he ovat tottuneet elämään ilman mukavuuksia”, taustoittaa Hurula.

Karjulalle seinämaalaus oli mielekäs työ. “Ison seinäpinnan täyttäminen on hienoa, sillä pienetkin yksityiskohdat tulevat esiin selvästi.” Asukkaitakin osallistettiin. “Kyselimme esimerkiksi väreistä sekä siitä, onko lapsi tyttö vai poika”, Karjula kertoo.

Valmis työ on herättänyt ihailua. Ainoastaan yksi asia asukkaita askarruttaa. “Miksi naisella on niin tummat kasvot”, Hurula ja Karjula naurahtavat. Syy on valossa. “Alun perin kasvot olivat vieläkin tummemmat, mutta vaalensin niitä asukkaiden toiveesta”, taiteilija paljastaa.

Onko mahdollista, että Pehulakodilla maalataan tulevaisuudessa muitakin seiniä? “Heti tulen, kun pyydetään”, vastaa Karjula. Hurula innostuu. “Miten olisi maisemakuva? Maisemassa voisi olla puiden runkoja, joihin saisi vaihtaa lehtiä vuodenaikojen mukaan.”