Eläinlääkäri: “Kapisen ketun voi tunnistaa hännän surkeasta ruodosta”

Terveellä ketulla on tuuhea häntä. Kapisen eläimen voi tunnistaa hännästä, joka muistuttaa surkeaa ruotoa, sanoo eläinlääkäri Suvi Linkohaka. Kuvituskuva. 

Ketut ovat olleet alkukesän puheenaihe Sastamalassa. Omakotitalojen pihoihinkin pyrkineet eläimet ovat olleet silminnähden huonokuntoisia ja saaneet lemmikinomistajat varpailleen kapin vuoksi.

Koiraeläinten oma sairaus kapi ei tartu kissaan, mutta koiraan kylläkin.

“Kapi on ulkoloissairaus. Sen aiheuttaa mikroskooppisen pieni punkki, joka elää isäntäeläimen nahan pintakerroksessa”, toteaa eläinlääkäri Suvi Linkohaka Elänklinikka Viksusta.

Hänen mukaansa villieläimellä nähdään yleensä pitkälle edenneen kapin oireet.

“Nahka on karvaton, ryppyinen, paksu ja tummentunut. Eläin haisee eltaantuneelle. Ketun saattaa nähdä pysähtelevän raapimaan ja nuolemaan itseään.”

Joskus kapi saattaa esiintyä paikallisesti. Ketulla sen voi erottaa esimerkiksi hännästä.

“Jos ketulla on muuten melko hyvä turkki, mutta häntä on vain surkea ruoto, sillä voi olla kapi.”

Usein kapinen kettu tulee rohkeasti asutuksen liepeille etsien ravintoa. Silloin sitä pystyy myös tarkastelemaan paremmin.

Kapi leviää suorassa kosketuksessa eläimestä toiseen. Koira voi saada tartunnan myös kapisen ketun pesäkolossa käymällä.

“Loiset eivät varsinaisesti ole sopeutuneet elämään isäntäeläimen ulkopuolella, mutta voivat pysyä olosuhteiden salliessa elossa ympäristössä parikin viikkoa.”

Eläinlääkäri kertoo kapin oireiden alkavan hilseilynä, näppylöinä ja kutinana. Tyypilliset kohdat ovat korvanlehdet reunoineen sekä kyljet ja takapää. Myös raajat voivat oireilla.

“Hoitamattomana kutina ja karvanlähtö pahenee, iho paksuuntuu ja tummuu. Eläimen olo on pahimmillaan hyvinkin hankala.”

Entä voiko kapi tarttua eläimestä ihmiseen?

“Kapiloinen voi lyhytaikaisesti tarttua ihmiseenkin, tällöin puhutaan niin kutsutusta vierailusta. Tämän seurauksena ihmisellä on punoittavia, kutisevia näppylöitä. Useimmiten oireet eivät vaadi hoitoa vaan menevät ohi itsestään”, Linkohaka vastaa.

  • Nimetön

    En tiedä tarttuuko kissaan mutta sen sukulaiseen ilvekseen tarttuu

  • Nimetön

    Marttilassa Harjukadun ja Linjakadun välisessä metsässä oli ihan terveen näköinen kettu.

  • Nimetön

    Kenen vastuualueeseen sairaat, luonnonvaraiset villieläimet kuuluvat? Kenelle ilmoitus tehdään; se ei ollut artikkelista luettavissa.

    • Nimetön

      Villieläimet kuuluvat ihan luonnon omalle vastuulle. Luonnolla on oma “jätehuoltonsa”. Ei kannata hyppiä seinille turhantakia. Tarvittaessa paikalliset metsästäjät avittavat jos apua ilmenee. Antaa luonnon elää omaa elämää, ei pidä turhaan sorkkia asioita.

      • Nimetön

        Lokin suhteen luonnolla ei ole omaa jätehuoltoa. Pesimäajan loputtua siis metsästäjät apuun. Samana päivänä lokki hakkasi hengiltä 2 pikkulinnun poikasta silmien edessä. Tuntuu, että väki kautta linjan on jo täysin kyllästynyt ulosteisiin, meteliin ja roskien levittelyyn.

    • Nimetön

      Kai tuo tieto avuntarpeisesta eläimestä jo on kantaututunut niiden vastuullistenkin korville – ei kai suhtautuminen ole negatiivista, ei kuulu mulle -tyyppistä….?

  • Nimetön

    Jaahas, taas on näköjään ‘hellanlettas’ -tädit liikkeellä huolineen, että miten se kapinen kettu oikein voi ja mihin voi ilmoittaa.
    Kuten jo aiemmin tulikin esille, niin LUONTO HOITAA. Miksi nyt ei tyydytä luonnon valintaan, kun muuten ollaan itkemässä, että pitäisi elää luonnon ehdoilla. No eletään sitten tässäkin!

    • Nimetön

      Niin hoitaa. Sellainen juttu vaan, että nämä luonnosta vieraantuneet kaupunkilaiset alkavat sääliä ja ruokkia sairaita eläimiä, jolloin ne jatkavat tautiinsa levittämistä pidempään. Koirilla riittää rapsuteltavaa. Lokithan me jo saimme riesaksemme, kun pullatädit tekivät niistä – ja samalla rotista – lemmikkejään.

Kommentointi ei ole käytössä.