Kirjastosihteeri Tiina Mannelinin tukkimiehen kirjanpito osoittaa, että Kiikoisten uuden kirjaston ovi on käynyt tiuhaan. Kun vanhassa osoitteessa saattoi hiljaisina päivinä käydä seitsemän asiakasta, ei uusissa tiloissa ole nähty alle 15 asiakkaan päiviä.

“Ennätyspäiviä taas ovat nämä 50-60 kävijän päivät”, Mannelin selaa vihkoaan.

Kirjasto muutti Toukolan koulun yhteyteen kesä-heinäkuun vaihteessa. Ovet uudessa osoitteessa aukesivat 10. heinäkuuta.

Mannelin on helpottunut, että suurin alkuhuuma on jo tasaantunut.

“Kyllä täällä melkoista vilinää on ollut. Välillä olen ajatellut, miten täällä oikein yksin pärjään”, hän nauraa.

Perjantaina keskipäivällä on rauhallista. Seinän takana pirisevä koulun kello on Mannelinin mukaan merkki siitä, että kohta kirjaston ovi käy.

“Jokainen luokka käy kirjastossa pidennetyllä välitunnilla kerran viikossa. Sen lisäksi monet oppilaat poikkeavat täällä koulupäivän jälkeen.”

Yksi ahkerista kävijöistä on 5. luokkalainen Selma Keskikiikonen, joka pyyhältää ovesta posket punaisina. Liikuntatunti on juuri päättynyt ja nyt hyvää aikaa lainata viikonloppulukemista.

“Tykkään eniten fantasiakirjoista, viimeksi olen lukenut Harry Pottereita. Luen oikeastaan missä ja milloin vaan”, hän kertoo.

Tiina Mannelin hoitaa paljon muitakin kuin perinteisiä kirjastonhoitajan tehtäviä. Kiikoisissa kirjastosta on muotoutunut monella tapaa palvelupiste, jonka kautta hoituvat esimerkiksi kuntosalin ja rantasaunan avainten luovutus.

Avainasioilla liikkeellä on myös Tauno Santaoja. Eläkeliiton Kiikoisten yhdistys kaipasi kuntosalille uutta kulkulupaa.

“Ihan asiallinen uudesta kirjastosta tuli. Koululaisia tämä palvelee varmasti paljon paremmin, kun on nyt saman katon alla. Rakennuksen ulkonäön suhteen kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä. Talo ei muuttunut, vaan pikemminkin näyttää siltä kuin kirjasto olisi aina ollut tässä”, mies pohtii.

Mannelinin mukaan asiakkaat ovat kehuneet etenkin uuden tilan valoisuutta.

“Eihän tätä voi edes verrata siihen vanhaan kellariin, jossa kirjasto ennen sijaitsi.”

Kiitosta on saanut myös kirjastosihteerin “urban officeksi” kutsuma pienellä työpöydällä varustettu tila, johon kuka tahansa on tervetullut työskentelemään vaikka oman läppärinsä kanssa.

“Kirjaston tietokonetta käytetään sitäkin ahkerasti. Varausjärjestelmää meillä ei siihen ole, täällä on totuttu odottamaan omaa vuoroa.”

Tulossa oleva omatoimikirjasto on sen sijaan herättänyt huolta. Osa kävijöistä kun tuntuu kuvittelevan, ettei Mannelinia enää sen jälkeen kirjastosta tapaa.

“Huoli on turha, täällä olen ja pysyn”, kirjastosihteeri nauraa.

Vuodesta 1986 Kiikoisten kirjastossa työskennellyt Tiina Mannelin tietää hyvin, millaisista kirjoista kyläläiset tykkäävät.

“Uutuuksien suhteen kiikoislaiset ovat todella valveutuneita. Dekkarit, kuten Seppo Jokisen ja Camilla Läckbergin tuotanto liikkuvat hyvin, samoin kuin Enni Mustosen ja Pirjo Tuomisen kirjat.”

Rouva Rohmu ja muut persoonat

30 vuoden pestiin kirjastossa on Tiina Mannelinin mukaan mahtunut paljon. Erityisen hyvin mieleen ovat jääneet erilaiset persoonat, kuten lempinimen Rouva Rohmu saanut naishenkilö.

“Hän lainasi kaikki uutuudet ja lähetti ne sitten eteenpäin sukulaisilleen ympäri Suomea. Rouva perusteli tapaansa sillä, että esimerkiksi Helsingissä uutuusjonot ovat paljon pidempiä kuin meillä. Kaikki kirjat saatiin onneksi aina takaisin reissuiltaan, mutta kehitin suunnitelman hänen varalleen. Kun näin rouvan olevan tulossa, piilotin äkkiä kaikki uutuudet pois näkyviltä!”