Vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuus Tšernobylissä toi osaan Suomea laskeuman, jonka jäljet näkyvät yhä esimerkiksi metsäsienissä ja järvikaloissa.

Maataloustuotteista jäämät katosivat nopeasti viljelysmaan muokkaamisen seurauksena, mutta metsissä laskeuma on nyt vasta 5-10 senttiä maanpinnan alapuolella. Sienirihmastojen kautta laskeuma siirtyy osaan sienistä niin, että sienten sisältämän radioaktiivisen aineen määrä eli cesium-pitoisuus ylittää annetut kauppasuositukset.

Vuosina 2009-2010 toteutetussa hankkeessa Elintarvikkeiden radioaktiivisuusvalvonnan tehostaminen kunnissa löytyi Sastamalan seudulta useampia korkean cesium-pitoisuuden omaavia sieniä.

Kiikoisista Raudusta otettiin näytteeksi kangasrousku, jossa oli 3110 becquerelliä cesiumia kilossa. Lavian Heinolan kulmalta poimittiin mustavahakas, jonka cesium-arvo oli 5384. Näytesienten pitoisuuden ovat poikkeuksellisia, mustavahakkaan osalta liki 9 kertaa enemmän kuin EU:n kauppasuositus. Suositus on, että myytävissä sienissä ei saisi olla yli 600 becquerellia cesiumia kilossa.

Reilusti yli 600 becquerellin sieniä – lähinnä erilaisia rouskuja ja haperoita – löytyi myös Keikyän Aurajärventieltä, Kiikoisten Koppalaisenmaasta, Karkun Nohkuasta, Sammaljoelta, Tyrväänkylästä ja Suodenniemen suunnalta Putajasta.

Yleisimmissä ruokasienissä kuten kanttareilleissä, tateissa tai suppilovahveroissa cesiumia oli vain vähän.

Säteilyannos jää pieneksi

Ylitarkastaja Kaisa Vaaramaa Säteilyturvakeskuksesta korostaa, että oikein käsitellyt sienet eivät ole cesiumin puolesta haitallisia ihmiselle.

“Jos noudattaa Eviran ohjeita käsittelystä, asiaa ei tarvitse miettiä. Tavanomaisilla sienten kulutusmäärällä ei kerry paljoakaan säteilyannosta vuoden aikana.”

Vaarama kertoo, että Tshernobylin onnettomuuden jälkeen useimpien sienilajien cesium-pitoisuudet olivat korkeimmillaan vuosina 1987–1988. Eniten cesiumia sisältävissä sienilajeissa kuten kehnäsienessä, mustavahakkaassa ja haaparouskussa pitoisuudet voivat olla kymmenkertaisia verrattuna vähän cesiumia kerääviin lajeihin, kuten lampaankääpään ja punikkitatteihin.

Syömällä kilon verran sieniä, joissa pitoisuus on EU:n määrittämä maksimi 600 becquerelliä, saa 0,008 millisievertin annoksen säteilyä. Määrä vastaa 0,25 prosenttia suomalaisen keskimäärin vuodessa saamasta säteilystä.

Keittämällä eroon cesiumista

Vaikka joistakin Sastamalan alueen sienistä saadut lukemat olivat poikkeuksellisia, muuntuisi sellainenkin sieni turvalliseksi elintarvikkeeksi jopa yllättävän helposti. Cesium lähtee sienistä keittämällä tai liottamalla.

“Keittäminen runsaassa vedessä ja keitinveden hylkääminen yleensä riittävät. Sienet voi myös kuivata ja ennen käyttöä liottaa yön yli. Keittämällä tai liottamalla cesiumista poistuu jopa 80 ja liottamalla käsittelyn toistamisella ja runsaalla vesimäärällä jopa 95 prosenttia”, Vaaramaa neuvoo.

Evira on julkaissut sivuillaan yhteistyössä Säteilyturvakeskuksen kanssa laaditut sienten käsittelyohjeet, joissa neuvotaan myös sienten käsittely cesiumin poistamiseksi.

“Ohjeen mukainen käsittely riittää. En lähtisi esimerkiksi varmuuden vuoksi keittämään sieniä, joita ei ohjeisteta keittämään. Suomalaisia sieniä voi syödä turvallisin mielin”, Vaaramaa toteaa.

Teksti: Minna Isotalo, Jarno Keskinen