Jokaiselle on varmasti tuttu sanonta: Karjala takaisin, vaikka pullo kerrallaan. Sastamalalaisittain tuo sanonta voidaan nyt loihe lausumaan: Tyrvää takaisin, vaikka vain tölkki kerrallaan. On nimittäin tehty jälleen kulttuuriteko, jonka myötä vielä 1900-luvun alussa maineikas Tyrvään Portteri on nähnyt uudelleen päivänvalon. Kirkkauteen sen nosti Marko Vesterbacka joukkoineen.
Tumma olut pannaan Pyynikin Käsityöläispanimossa vanhoja perinteitä noudattaen. Runsaat sata vuotta sitten Tyrvään Portteri oli Tyrvään Oluttehtaan tuote. Tuo tehdas sijaitsi paikalla, jossa nykyisin ovat Vammalan lukio ja Marttilan koulu. Tutummin Tyrvään Prykin historia oli kovin lyhyt, vuodesta 1881 vuoteen 1906. Mutta muisto säilyy.
Jos on Karjalan saanti takaisin kiven alla, niin Tyrvään takaisin tulo liene vielä vaikeampaa. Kunta perustettiin 1439 ja taru päättyi vuoden 1973 alussa, kun kunta liitettiin Vammalan kaupunkiin. Sen jälkeen Tyrvää on elänyt puheissa ja joissakin haaveissa. Henkinen perintö on kuitenkin vahva, ja tyrvääläisyys hyvine ja huonoine puolineen tunnetaan koko Suomessa.
Eläköön Tyrvään Portteri ja tuokoon se ja muut Marko Vesterbackan kotiseutunsa eteen tekemät työt hänelle vielä kotiseutuneuvoksen arvonimen.
Loistava juttu tuo keskustan, Vammalan, kehittämisen ideakilpailu. Se tuo varmasti hienoja ajatuksia, joiden myötä on mahdollisuuksia mihin vain. Ehkä se torinkin alue ympäristöineen joskus saadaan johonkin kuosiin, toivottavasti.
Sastamalassa, aiemmin Vammalassa, eräs opiskelija teki loistokkaan suunnitelman Kaalisaaren nostamiseksi uudelleen kaupungin helmeksi, yhdeksi niistä. Suunnitelma merkittiin hyväksyvästi tiedoksi. Kaalisaarta piti ehostaa hiljaksiin. No, tulihan sinne joitakin häkkyröitä ja kävelyreittiä kunnostettiin. Muuten alue on ennallaan.
Keskustan ideakilpailun ideoiden muuttaminen lihaksi on se tärkein juttu, ei kilpailu.
Ja on muuten erinomaisen makuinen “imuneste”, suosittelen.
“Sama maku ja sama raikas hengitys”, – siis todella hyvä tumma portteri! Herättäkää nyt samalla panimolla henkiin vielä se ihana Pyynikin Helmi – limsa!