Suodenniemen Saksankujan talon keittiössä askartelee nipsutöitä kolme naista Satu Mansikkamäen opastuksella. Kädentaitajan neuvoja ottavat vastaan Susanna Blom ja hänen äitinsä Kirsi Blom. Ahertajille ruokaa laittaa neljäsluokkalainen Susannan tytär Peppi.
Eikä siinä kaikki. Susanna, Kirsi ja Peppi ovat syksyn mittaan avustaneet ajatuksillaan ja kannustaneet Satua, kun hän on rakentanut noin sadan osan joulukylän.
”He ovat olleet suurena apuna, etenkin siellä komppauspuolella. Ja Kirsi on vielä lupautunut managerikseni, kun joulukylän myötä on tullut tätä julkisuutta”, naurahtaa Satu.
”Niin. Mihinkäs sen laskun voi tästä lähettää”, hymähtää Kirsi.
Yksityiskohtia täynnä olevan kylän myötä Satu tuo joulun Suodenniemelle. Joulukylän tekemisen syntyjuuret juontavat viime jouluun.
”Mieheni ja poikani pudottivat joulukoristeita täynnä olevan laatikon betonilattialle. Siinä menivät koristeet tietenkin rikki. Sanoin heille, että ensi jouluksi saatte sitten ostaa koristeet.”
Asia eteni. Miehet eivät hankkineet koristeita ja Satu sanoi, että hän hommaa.
”Mieheni sanoi, että rouva tekee niin kuin rouva haluaa. Hän sanoo niin aika usein.”
“Lähti vähän lapasesta”
Lopulta joulukoristeet vaihtuivat tunnelmalliseen joulukylään. Hahmojen ja muitten koristeiden hankinta tuli eteen.
”Amerikassa on paljon jouluisia juttuja. Valtaosan osista olenkin tilannut Amerikasta. Seimen hahmot ovat lainassa eräältä ystävättäreltäni”, kertoo Satu.
Alkuun Sadun ajatuksena oli rakentaa pienimuotoinen kylä. Ajatus kasvoi alati.
”Sitten se lähti vähän lapasesta. Mietteet useammasta vitriinistä valtasivat mieleni. Kylä kasvoi ja kasvoi. Nyt siinä on viisi erillistä vitriiniä. Lisäksi tein isoon lyhtyyn tonttupihan ja kaiken päälle jouluisen tilkkupeiton.”
Vaikka Satu olikin vuosi sitten hieman vihainen miehilleen, niin apua on tullut kiitettävästi.
”Mieheni on asentanut valot ja tulostanut takaseiniin erilaisia kuvia aina metsästä kaupunkilaisten luistinrataan.”
Hoitolapsille ja pienille koululaisille kutsu
Joulukylänsä Satu on rakentanut kaikkien katsottavaksi, erityisesti lasten.
”Tykkään lapsista. Siksi olen erikseen kutsunut ryhmäperhepäivähoidon lapset, esikoululaiset ja ekaluokkalaiset katsomaan kylää.”
Vielä vitriinit ovat työhuoneessa päällekkäin. Kun kylä avautuu ensimmäinen joulukuuta, niin vitriinit siirretään ulkoverannalle.
”Kylä on nähtävillä joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sen jälkeen arkisin kello 17 – 19. Vitriinit eivät ole öitä ulkona. Mieheni kanssa ne kannetaan aina verannalle ja pois”, sanoo Satu.
Kylällään Satu haluaa tuoda sekä joulun että virikkeitä Suodenniemelle.
”Että täällä peräkylälläkin on jotakin”, nauraa Satu iloisesti.
Jos jokin mukava asia tuo toiselle iloa, niin miksi pitää aina tuomita? Ainaiset valittajat eivät osaa muuta kuin rypeä angeudessaan..( Vaikka toisaalta, onhan se “helppo mielipide “- ja jokaisella on oikeus olla negatiivinen /ironinen. )
Minusta juttu oli positiivinen ja iloinen. Surullisia ja ankeita uutisia saa lukea yltäkyllin. Sadulle ja koko seutukunnalle Oikein Hyvää Joulun odotusta. Ei Suodenniemellä ole ankeudesta tietoakaan. Täällä on hyvä olla.
Nm:t kato ny, hah, nimetön. Yksi ja sama pikkusieluinen ihminen. Tunnin sisään tulleet kaikki. Kateellinen selvästi. Kerrankin joku tekee OIKEAA TAIDETTA ja heti kateelliset rääpii päätään 🙂
Onhan se komee jos tommosesta tykkää.