Pihavalon juureen, postilaatikkoon, kiven päälle, kissanluukkuun ja katolle. Kaikkiin näihin paikkoihin on karkkulainen Ritva Kallio rakentanut tunnelmallisen joulukalenteriluukun.

Sunnuntaina 2. joulukuuta selviää, millainen rakennelma kyläläisiä tällä kertaa odottaa. Paikka on jo selvillä, se on Maakunnantie 25:ssä, miltei kirjaston päädyssä seisova vaahtera.

Toiminnalliset ja tunnelmalliset joulukalenteriluukut avautuvat Sastamalan Karkussa jo kuudetta kertaa. Idean keksi juuri Kallio, joka sattui joulukuussa 2012 lukemaan lehdestä porilaisten kaavailemasta asuinalueen yhteisestä kalenterista.

”Tapahtumien järjestämisestä täällä Karkussa vastasi vielä silloin yhdistys nimeltä Karkun Kotijoukot. Vein kalenteriajatuksen kokoukseen, ja siitä se sitten lähti. Kokous sujui käytännössä puhelimessa, kun kaikki osallistujat soittelivat ympäriinsä kysellen tutuiltaan, että lähdetkö mukaan”, Kallio muistelee nauraen.

Joulukalenteriluukut ovat sympaattisia ja pienimuotoisia joulun tunnelmointeja pitkin Karkun kylää.

”Pimeinä joulukuun iltoina ei tulisi muuten lähdettyä liikkeelle, mutta luukut houkuttavat. Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita luukuissa onkin yhteisöllisyys. On hauska kohdata tuttuja ja tuntemattomampiakin kyläläisiä luukkujen äärellä”, summaa Heli Vesamaa ajatuksiaan kalenterista.

Samoilla linjoilla on Mikko Toivola.

”Kaikilla karkkulaisilla ei ole lapsia päiväkodissa tai koulussa, joten muiden aikuisten tapaaminen ei välttämättä ole niin helppoa. Kalenterista saa jutunjuurta ja yhdistäviä kokemuksia.”

Kalenterissa saa ja pitää käyttää luovuutta, karkkulaiset tuumaavat. Missään ei ole määritelty millainen luukun pitäisi olla, joten paineitakaan ei sovi ottaa.

”Luukku voi yhtä hyvin olla koristeltu ikkuna tai portinpieli kuin jotain toiminnallistakin”, Kallio vahvistaa.

Yksityisten ihmisten lisäksi kalenteriluukkuja avaavat tänä vuonna esimerkiksi kirjasto, kyläkasvimaa, Ikipihlaja Anne ja Kyläkauppa Maisa. Toiminnallista puuhaa on tarjolla myyjäisten, joulujumpan ja taideprojektin muodossa.

Milla Lavikainen on osallistunut kalenteriin joka vuosi. Päiväksi on aina valikoitunut talvipäivänseisaus, 22. joulukuuta.

Lavikaisen pihalla esiintyy silloin ’puutarhatonttuarmeijan vapautusrintama’.

”Meille muutti juuri hiljattain uusi tonttu, se on siitä saakka juoninut muiden kanssa kuvioita kalenterin varalle”, hän paljastaa.

Tämän vuoden ensikertalainen on Eveliina Vuorinen perheineen. 19. joulukuuta heidän jouluisella kuistillaan pääsee nauttimaan pipareista ja glögistä. Halukkaat voivat tuoda lapsensa valokuvattaviksi.

Joka vuosi kaikki 24 kalenteriluukkua varataan jo hyvissä ajoin ennen joulukuun alkua. Toisaalta kohteista ei ole ollut ylitarjontaakaan.

”Joulukuu on siis ihan sopivan mittainen”, naurahtaa Vuorinen.

Kalenteriluukut tuovat joulukuuhun joulumieltä. Joululaulut soivat marketeissa ja mainoksissa hehkutetaan joulua, mutta mikään niistä ei tuo samanlaista joulumieltä kuin kävely kylällä ja luukkuihin tutustuminen, Vesamaa tuumii.

Toivola kuvailee luukkujen ”avaamista” samanlaiseksi elämykseksi kuin lapsilla suklaakalenterien kanssa.

”Aina jännittyneenä odottaa, mitä seuraavasta luukusta paljastuu.”

Kaikkien 24. päivän kohdalla näkyy erilaisten asioiden ja ihmisten kirjo, kun kukin toteuttaa luukun omalla persoonallaan ja samalla kertoo myös itsestään jotain, ja pimeät illan antavat hienot puitteet pienillekin yksityiskohdille.

Yhden ongelman vuorotöitä paiskivat Ritva Kallio ja Milla Lavikainen ovat kalenterissa huomanneet: työvuorot eivät useinkaan täsmää mielenkiintoisten luukkujen kanssa. Onneksi iltavuoron saa useimmiten vaihdettua aamuvuoroksi.