Euroopan unioni on tuonut eittämättä paljon hyvää piskuiseen Suomeenkin. Vapaa liikkuminen niin ihmisten kuin tavaroittenkin osalta on helpottanut elämää. Eikä tuo rahaliittokaan yhteisen valuutan muodossa niin huono asia ole. On kuitenkin hieman hankala asia, kun julkisten toimijoiden pitää kilpailuttaa lähes kaikki hankinnat. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, koska kilpailuttamisen kautta kustannukset saadaan nujerrettua kuriin.
Silti on pienellä järjellä ajatellen tuskaista, kun kilpailuttaminenkin jo kilpailutetaan. KL-Kuntahankinnat on kilpailuttanut ajoneuvojen huoltoleasingpalvelut. Sastamala on liittynyt elokuussa tähän puitesopimukseen. KL-Kuntahankintojen kilpailuttamisen tuloksena palvelun tuottaa Arval Oy, jonka omistus lienee ulkomaisissa käsissä.
Siis Sastamalan kaupunki ei itse kilpailuta liisattuja autoja. Arvalin kautta on jo hankittu kaksi autoa sosiaali- ja terveystoimialan käyttöön. Ja tulossa on kuusi autoa lisää.
Kilpailuttaminen on jo vuosikausia tuottanut harmeja ja harmaita hiuksia kuntien viranhaltijoille ja sitä myötä myös luottamushenkilöille. Virkaorganisaatiota on patistettu hankkimaan kilpailuttamisen osaamista, jotta kaikki menisi eri osa-alueilla sääntöjen, lakien ja direktiivien mukaisesti, ja vielä mahdollisimman edullisesti ja laatutietoisesti. Kun kilpailuttaminenkin kilpailutetaan, niin kenen käsissä kilpailuttaminen oikeasti on?
Yksi iso asia on ruoka, tai paremminkin sen raaka-aineet eli maataloustuotteet. Kotimaisuutta painotetaan kaikkialla, jotta Suomessa säilyisi elinvoimainen maataloustuotanto. Yksityisen henkilön on helppo tehdä valintoja kaupassa, kun seuraa sinivalkoisia lippumerkintöjä. Kuinkas sitten on julkisella puolella, joka kouluineen, sairaaloineen ja muine toimialoineen on valtava ruoan raaka-aineitten käyttäjä. Kaikkialla etsitään keinoja kotimaisuusasteen nostamiseksi.
Mitäs sitten tapahtuu, jos maataloustuotteiden kilpailuttaminen kilpailutetaan ja päädytään vaikkapa saksalaiseen osaamiseen. Lisääkö tuo osaaminen sitten kotimaisuutta, saati paikallisuutta.
No, näinhän ei käy…
Joo kyllähän me kaikkia päätöksiä voidaan kritisoida ja olla eri mieltä mutta mitä sitten. Onko sillä mitään merkitystä, vaikuttaako se johonkin jos me ollaan joka asiasta periaatteessa eri mieltä mutta kuitenkin pakko on toimia järjestelmän puitteissa.
Mitäpä jos koittaisimme saada tuotteemme järjestelmään hyvin sopiviksi, kilpailukykyisiksi kuten tapahtuu jo suuremmalla osalla vientituotteista. Siellä ovat vastassa globaalit haasteet ja usein halvin voittaa, siinäpä haastetta maajusseillekin, valmettia ei tarvi joka toinen vuosi vaihtaa uuteen.