Vierailen usein eräässä vanhusten tehostetussa yksityisessä palvelutalossa katsomassa naapuriani, joka sairastaa altzheimeria. Hän sanoo aina, että siellä on tylsää, ei tapahdu mitään. Hän on vielä suhteellisen hyvässä kunnossa fyysisesti ja on aina kävellyt paljon.
Teemmekin välillä lenkkejä. Aina, kun menen sinne, asukkaat istuvat olohuoneessa, suurin osa on pyörätuolissa ja hoitajat touhuavat ruokaa jakaen, vieden wc:hen jne. Muuhun heillä ei tunnu olevan aikaa.
Siis perushoidosta huolehditaan; ruokaa ja lääkkeet, pesut jne. Ymmärrän kyllä, että yksityiset hoitolaitokset tähtäävät voittoon, joten mihinkään extraan ei panosteta. Mutta olisi näiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että olisi jotakin muutakin toimintaa. Ulkoiluun ei ole mahdollisuutta.
Kun hain naapurini kauniimpiin joululauluihin kirkkoon, saatoin taas todeta miten hän nautti. Eräs sukulaiseni on toisessa yksityisessä hoitokodissa. Siellä on seinällä lista viikon aktiviteeteista, kuten tuolijumppaa, tietovisa, laulua jne, Eräs asukas sanoi kuitenkin, ettei ne aina toteudu. Mutta on ainakin yritystä ja siellä viedään välillä ulos.
Naapurini kävely on hidastunut ja kunto mennyt alaspäin, koska ei pääse ulos. Hän on vielä nuori ja elinikää paljon jäljellä. Pitääkö hänen istua ja odottaa, että päätyy pyörätuoliin? Hoitajien lisäys mahdollistaisi ulkoilutuksen ja muutkin aktiviteetit, vaikka lukemisen, leipomisen, lauluhetkien vetämisen.
Kun vein naapurini kirkosta takaisin, vain kaksi asukasta istui enää olohuoneessa. Muut oli laiteetu yöpuulle. Kuka menee nukkumaan klo 19? Ajattelen kauhulla, jos joutuisin joskus kyseiseen paikkaan. Tuntuu ikäihmisten säilömiseltä.
Toivottavasti Suomeen saadaan laki eutanasiasta, että pääsee arvokkaasti pois, jos tilanne vaatii. En laittaisi ketään läheistäni tuollaiseen hoitoon. Mikä siis on tärkeää? Voitot vai ihmisyys ja arvokas vanhuus?
Pirkko Niemi,
psykoterapeutti ja valtuutettu
Mistä tiedät, että virikkeiden puute on hoitolaitoksen syy?
Hoitosopimusta tehdessään omaiset ovat todennäköisesti olleet tietoisia mitä hintaan kuuluu tai mitä ei kuulu. Siinä vaiheessa ehkä olisi ollut paikallaan tehdä valinta jonkin muun laitoksen hyväksi tai sitten vaatia tietty määrä aktiviteetteja tästä kyseisestä laitoksesta. Saattaa olla, että lisäpalvelu olisi maksanut enemmän, mutta niinhän kaikessa muussakin palvelussa/hyödykkeessä on – pikkurahalla peruspaketti ja lisärahalla lisää.
Helppo on hyökätä kaupallista toimijaa vastaan, mutta ei se tilanne taida olla kunnallisella puolella yhtään parempi – vaan päin vastoin.
Syy on nykyään useimmiten hoitolaitoksen omistajassa. Suuret firmat jylläävät, voittoa täytyy saada. Henkilökunta minimissä, ja osin ammattitaidotonta ja puurtaa jaksamisen äärirajoilla.. Mitä muuta voi silloin odottaa?
Miksei voisi ajatella että ystävien ja sukulaisten pitäisi enemmän käydä läheisiään katsomassa ja tekemässä heidän kanssaan erilaisia juttuja? Miksi se nähdään vain hoitajien “tehtävänä”? Näkisin että “seuralaispalvelut” ei kuulu kokonaan yhteiskunnan kustannettavaksi.
Eli olet sitä mieltä, että vanhukset voidaan vain säilöä laitoksiin, ja niillä korkeilla maksuilla ei tarvitse saada muuta, kuin yösija, ateriat ja se välttämätön hoiva? Huh-huh! Kuuluuko omaiset syyllistää? Eri paikkakunnalla asuminen, ja työelämässä oleminen ovat useimmiten syynä siihen, ettei ole mahdollisuutta noin vain piipahtaa katsomassa.
Jos omaiset ovat niin tyhmiä, että hoitosopimusta tehdessään eivät kysy mitä hintaan sisältyy, niin lopputulos voi olla sitten tuo.
Ei tämä asia eroa mitenkään esim. autokaupan teosta. Ei siinäkään kukaan mene jälkeenpäin itkemään, että: ‘mää luulin autossa olevan törmäysvaroittimen vaikka ei siitä mitään puhetta ollut. Nykyään aika monessa semmoinen on, niin mää luulin . . .’
Ja kyllä – olen samaa mieltä, että ulkoiluttaa pitäisi, mutta niin myös pitäisi ottaa selvää mitä maksettuun rahaan sisältyy.
Toi on niin totta että ystävät ja omaiset lakkaavat välittömästi käymästä kunn vanhus hoitolaitoksessa. Omaiset saavat tulla ja olla ja viedä, osallistua mutta heitä ei vain ole. Ja tosi asia on myös se että laitokseen tulee entistä huonommassa kunnossa olevia joten hoitoon menee aikaa. Ja kyllä ne vanhukset vaan ovat väsyneitä aikaisin illalla…
Joo kyllä omaisten ja läheisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta läheisistään. Valitellaan täällä lehdissä kuinka kukaan ei tee mitään.
Olen aikanani työskennellyt hoitolaitoksessa tosin vain hoitoapulaisena .
Moni potilas kaipasi juttu kaveria aina,kun ei ollut tärkeätä tehtävää juttelin potilaiden kanssa pidin heille seuraa kesäsunnuntaisin käytin heitä ulkona
teimme sellaisen pienen pihalenkin kyselin heiltä kasvien nimiä moni kyllä muisti melko hyvin.
Mutta sellaiset omaiset olivat kyllä harvassa,että
jopa hakivat potilaan viikonlopuksi kotiinsa.
Olisi paljon kerrotavaa mutta en halua
kaikkea kertoa,mutta mikä oli pahita ,kun oli potilaita joita ei kukaan kännyt katsomassa,mutta auta armias kun potilas nukkui pois kyllä omaisia löytyi häntä hakemassa viimeiselle matkaleen.
Nimetön 9.39, sinun mielestäsi läheisen hoidon voi rinnastaa auton ostamiseen? Enpä haluaisi olla läheisesi. Ymmärrätkö, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa järjettömiä summia hoidosta? Missä on kunnioitus meidän vanhuksia kohtaan? Ahneus ja voitontavoittelu on ne vieneet sitä myöten, kun tämä älytön yksityistämisbuumi sai alkunsa. Surullista.
Onko kiva ymmärtää tahallaan väärin?
Ja vastauksena kysymykseesi: voi rinnastaa.
Molemmissa on kysymys tuotteen tai palvelun ostamisesta.
Ymmärrän, että kaikilla ei ole varaa maksaa järjettömiä summia hoidosta. Silloin kannattanee hankkia hoitopaikka julkisen sektorin ylläpitämästä laitoksesta.
Tässä tapauksessa oli kyse yksityisestä palveluntarjoajasta. Silloin tämä yksityinen taho tarjoaa hoitoa tietyllä summalla, joka sisältää tietyn hoidon.
Ymmärrätkö sinä, että ostettaessa hoitoa kannattaa kysyä mitä rahalla saa? Onko se vaikea ymmärtää?
Jos autovertaus nostattaa verenpainetta, niin otetaan esimerkiksi etelänmatka. Kun ostat matkaa etkö kysy mitä hinta sisältää? Onko täysihoito, onko lentokenttäkuljetukset, jne?
Mikä tässä on niin vaikeaa?
En mielestäni ymmärtänyt väärin. Mutta ymmärrätkö sinä, että kaikilla, lähinnä pienillä paikkakunnilla, ei ehkä ole sitä mahdollisuutta valita, koska julkista palvelua ei ole tarjolla. Se tarkoittaa, että vanhuksen on muutettava toiselle paikkakunnalle, pahimmillaan monenkymmenen kilometrin päähän kotipaikkakunnaltaan.
Näin varmasti on. En ole missään vaiheessa muuta väittänytkään.
Olen vain kyseenalaistanut kaupallisen hoitokodin syyttämisen ilman mitään kritiikkiä.
Kolmannen kerran sama kysymys: onko hoitolaitoksen vika, jos omaiset sopimusosapuolena eivät ole olleet kiinnostuneita mitä rahalla saa?
Kunta ne hoitopaikat maksaa. Harvalla vanhuksella on varaa 4000 euron kuukausimaksuun. Ja näissä yksityisissä on raportoitu, että listoilla on “haamuhoitajia” joita todellisuudessa ei ole laisinkaan. Saadaan raporteissa näyttään riittävä määrä hoitajia.
taisit kummikkin väittää tai ainakin toivoo
Näkee semmosiakin vanhuksia että kituuttavat koko ikänsä ja hoitokodeista valitaan se halvin jotta jäisi perikunnalle jaettavaa.Kaikki omaisuus pitäisi muuttaa rahaksi ja käyttää itseensä.
Haamuhoitajien kaikki aika menee raportointiin, raporttia tuotetaan kuin serla paskapaperia, raportointi menee kaiken ohitse vaikka vanhus huutaisi hätäänsä, niin se raportti pitää valmistua ajallaan!
Tämä on niin tosi,kuin vesi siellä ne istuu kuin kanat orella tietokoneiden vieressä.
Pltäisi varmaan järjestää kymmen sormi järjestelmä kaikille jotka konetta käytävät.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että aivan turhaa raportointiakin on. Näitä kokouksia voisi kyllä karsia silloin, kun henkilökunnasta on vajausta.
Eräs vanhus sanoi totuuden, että nykyään on kaiken pitää olla niin hienoa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että normaali maalaisjärjen käyttö olisi tarpeen eikä se turha hienous ja papereiden pyöritys auta vanhusta ei sitten yhtään: Järki käteen…
Ei ole oikein sekään että jo itsekin eläkeikäiset tyttäret hoitaa viimeisillä voimillaan vanhempiaan, jotka vaan valittaa ja syyllistää tai on ihan pihalla kaikesta. Kyllä ikänsä veroja maksaneitten hoito pitäisi yhteiskunnan järjestää, eikä vanhapiikatyttärien.
tohon vois sanoa; kunnioita isääsi ja äitiäsi
läheisistä välittäminen, ovathan äiti ja isä pitäneet huolta, kun olet itse pieni ollut, kuuluu jälkikasvulle tämä asia, jos heitä on oikeustoimikelpoisina, muussa tapauksessa sosiaalipuolelle