Tislaamo syntyi rakkaudesta lajiin – “Tämä juttu on made in Suodenniemi”

Pannu ja mies. Kuvassa Uusilähteenmäen Pekka on elementissään. Hän pohtii, miten jokin asia valmistuksessa ratkaistaan. Joskus Pekka saa vastauksen unissaan, alitajunta tekee alati töitä.

Entisen Itälinnan kaupan tiloissa Suodenniemellä on valmistumassa jotakin globaalissa mittakaavassa ainutlaatuista: täysin uutta väkijuomaa, jossa maistuu hunaja. Tuori Distilling Companyn Huntikka on kehitysvaiheessa, jutuntekohetkellä sen alkoholipitoisuus huitelee 60 prosentissa.

Tuotekehitys on hyvällä mallilla, tuumii yhtiössä osakkaana oleva Juhani Väisänen. Työn alla on 50 litran testierä, mutta sitä on edeltänyt lukuisa määrä pienempiä koe-eriä.

”Minusta tuntuu, että oikea makuyhtälö on löytynyt. Valmiissa hunajaviinassa prosentteja on parikymmentä vähemmän”, Väisänen toteaa.

Hän kuvailee alkoholin valmistusta aistinvaraiseksi toiminnaksi, joka toki vaatii tekijältään tiettyjä ominaisuuksia, mutta rakettitiedettä se ei ole. Totuus selviää usein pikkusormea kostuttamalla.

”Liikaa ei sovi maistella”, sanoo sahtimestarina tunnettu Pekka Uusilähteenmäki. Yhtiön osakas hänkin.

Aidosti erottuvaa käsityötä

Kaverukset haluavat valmistaa aidosti erottuvaa käsityötä. Intohimo alkoholin valmistukseen ja jatkuva oppiminen ajaa heitä eteenpäin.

”Ei ole mitään järkeä tehdä samaa kuin muut. Tavoitteenamme on ammentaa perinteistä moderneja makuelämyksiä, jotka erottuvat aidosti edukseen.”

Eläkkeellä olevan terveyskeskuslääkäri Väisäsen into juomantekoon on suvun peruja. Omaa viiniään valmisti jo hänen isoisänsä isä.

Pelkän harrastuneisuuden varassa tislaamotoiminta ei tietenkään lepää. Väisänen ja Uusilähteenmäki ovat käyneet kouluttautumassa alan saloihin Hämeen ammatti-instituutin kursseilla.

Kaksikon lisäksi osakkaina yrityksessä ovat viljelijä Mikko Tuori, Vammalan Seurahuoneen toinen omistaja Jarmo Turppa, hunajantuottajat Esa ja Visa Pesonen sekä alan harrastajat ja tuntijat Jaakko HorelliMatti Tarvainen ja Ismo Halminen. Kemian maisteri Antti Leppänen on yhtiön hallituksen puheenjohtaja.

”Porukkamme on kuin iso veljeskatras ja tislaamo toinen kotimme. Meillä kaikilla on kyky tehdä tätä tosissaan ja taidolla, mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa”, kiteyttää Väisänen.

Tässä tislauspannussa syntyy väkijuomaa Suodenniemeltä.

Kaikki alkoi Skotlannissa

Yhtiön tarina sai sytykkeensä Skotlannissa, jonne suodenniemeläinen porukka teki retken vuoden 2017 syyskuussa. Yhtenä tutustumiskohteena oli viskitislaamo. Vierailun päätteeksi Väisänen ja Tuori pohtivat, että viskin teko saattaisi luonnistua heiltäkin.

Tuon reissun jälkeen on tapahtunut paljon. Mainittu viski, ohramaltaaseen perustuva ja roheva single malt sellainen, antaa odottaa itseään vielä ainakin kolmisen vuotta, sillä sen kypsyminen ottaa aikansa. Viskin tekeminen ja nauttiminen ei ole hätäisen miehen hommaa lainkaan, Väisänen tuumii.

Sen sijaan Suodenniemeltä on maailmalle lähtenyt jo giniä. Sen lanseeraaminen veti paikallisen Piano-baarin täyteen väkeä. Ravintoloista tuotetta jo saa, ja ainakin Pirkanmaan ja Satakunnan Alkoista sitä löytyy tammi-helmikuussa. Millaista palautetta ginistä on tullut?

”Oikein hyvää. Siinä on maltilla katajaa ja makua pyöristävät suomalaisen luonnon marjat ja yrtit, ja on siinä hienostunut sitruksen häivä”, kuvailee Väisänen. Kuulemma oikein mainio lisä lämpimään drinkkiin, jossa on omenamehua ja kanelia.

Huntikan tiimoilta Piano-baarin julkistustilaisuus kutsuu keväällä. Kesällä saattaa markkinoille tulla jo miedompia juomia.

Sekä itse juomissa että pullojen etiketeissä halutaan ilmentää Suomen ja Suodenniemen parhaita puolia; puhdasvetisten järvien raikkautta, luonnonniittyjen aromeita ja havumetsien tuoksua.

Tuorin gini-pullon etiketti on harmaanvihreä kuin pakkasen huurruttama havupuu, juoman nimen ja valmistajan lisäksi sitä koristaa pelkistetty katajanoksa marjoineen. Graafinen ilme on selkeä ja tyylikäs. Huntikka hehkuu lämmintä oranssia ja siihen on lennähtänyt metsän kukkien kuningas, mehiläinen mettä noutamaan.

”Lahdenperän saunalla näitä juttuja porukalla ideoitiin. Graafinen ilme annettiin pinsiöläisen Sanafarmin käsiin. Luovuutta meiltä löytyy, mutta pikkuisen tarvitsemme peräänkatsojaa”, Uusilähteenmäki naurahtaa.

Juhani Väisänen ja Mikko Tuori. Yhtiön nimeksi valittiin Tuori Distilling, koska Tuori on yksi Suodenniemen vanhimmista kantatiloista. ”Nimi kertoo siitä, että meillä on juuret syvällä Suodenniemen maaperässä”, Väisänen sanoo. Kuva: Antti Leppänen.

Suodenniemi maailman kartalle – vaikka pullo kerrallaan

Väisänen puhuu alkoholikulttuurin kypsyttämisestä ja Suodenniemen nostamisesta maailman kartalle. Tuori Distillingin poppoolle on tärkeää uuden yritystoiminnan synnyttäminen maaseutupaikkakunnalle.

Kenties, jos tähdet ovat kohdallaan, tislaamon tuotteista syntyy samanlainen menestystarina kuin isökyröläisestä Kyrö Distillerystä, jonka juomat ovat niittäneet mainetta maailmalla. Sastamalalle ja Suodenniemelle se olisi onnenpotku.

”Suomessa on kymmenen tislaamoa ja pienet piirit. Alkoholin valmistus on meillä vähän kuin kirjailijan ammatti, harva pelkästään sillä elää, mutta aina kaikki on mahdollista. Me teemme tätä ennen kaikkea rakkaudesta lajiin.”

Väisänen myöntää, että haaveissa tislaamon ympärille muodostuu kaikkea mukavaa oheistoimintaa. Markkinointi ja myynti ovat mielenkiintoisia asioita, niissä voi mennä metsään tai sitten luoda mahdollisuudet vaikka millaiselle spektaakkelille.

”Meni syteen sai saveen – olemme ylpeästi paikallisia. Tämä juttu on made in Suodenniemi.”

  • Vanhempi kersantti

    Taitaa äijät mennä aamulla töihin tehtaallensa polkupyörällä. Kylmällä ilmalla emäntäkin saattaa… Liikeneekö tuotetta myyntiin, täytyyhän laatua valvoa pitkin päivää.

  • Nimetön

    Viinaki terveellistä nykyään vissiin, ku oikein lääkärin valmistamaa..? 😉

  • Nimetön

    Kannattaisi ehkä käydä vähän useammin ulkomailla, kaikkea ei ehkä kannata kokeilla mitä reisulla sattuu näkemään…

  • Seniori

    Suodenniemellä oli joskus 65 vuotta sitten jollakin syrjäkulman koululla nuori epätätevä kiltti kaveri epäpätevänä opettajana. Pätevistä tuohon aikaan oli pulaa. Poika erehtyi sitten ilmiantamaan jonkun pontikankeittäjän. Kaverille kylältä ilmoitettiin, että ei kannattaisi oikein pimeällä kylille lähteä. Luultavasti uskoi eikä toista vuotta Suodennimelle pyrkinyt opettajaksi. Oppi itse yhdestä kerrasta. Nyt sitten kysymys: Onko tarina tosi tai edes liki tosi. Tuo epäpätevä kaveri ei opiskellut opettajaksi. Varsin kirjavan elämänsä loppui epäselvissä olosuhteissa myös jo ajat sitten.

  • Nimetön

    naurettavaa toimintaa,sitä jokku koittaa työllänsä elääkki muttei lehdissä silti ilmaista mainosta saa

Kommentointi ei ole käytössä.