1. Kuka olet?
”Nimeni on Marja-Liisa Keskikiikonen. Asustelen tätä nykyä Liuhalan ja Kaukolan rajalla. Perheeseen kuuluu mies ja 15-vuotias poikani. Ammatiltani olen sekä puutarhuri että lähihoitaja. Olen kyllä aiemmin suorittanut laborantin, kotipalvelun ja tietotekniikan tutkinnot, joista on osaltaan hyötyä myös nykyisissä töissäni. Harrastuksiani ovat esimerkiksi käsityöt, joiden tekemistä olen taas herätellyt opiston helmikurssilla. Lisäksi tykkään ratkoa erinäisiä ongelma- ja älypelejä.”
2. Luotsaat kahta yritystä; Tyrvään Vihertoimea ja Arkiapu Marjista. Miten sinusta on tullut yrittäjä ja mikä työssäsi on parasta?
”Olen luonteeltani sosiaalinen ja luova, joten oman yrityksen perustaminen tuntui luontevalta. Saa palvella erilaisia ihmisiä sekä suunnitella asiakkaille heidän näköisiään pihoja ja puutarhoja. Vapaus oman aikataulun luomisesta yrityksen puitteissa sopii minulle, vaikka käytännössä varsinkin kesäisin tulee tehtyä pitkää päivää. Eikä se haittaa, sillä pidän nykyisestä työstäni paljon.”
3. Täytät viikonloppuna 50 vuotta. Miltä tuntuu olla viisikymppinen? Entä miten aiot juhlia merkkipäivääsi?
”50v. on minulle eräänlainen siirtymävaihe nuoruudesta keski-ikään. Tähän asti olen kokenut olevani nuori. Iän karttuessa täytyy kuitenkin osata olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, ettei enää jaksa niin paljon kuin esimerkiksi 20-vuotiaana ja on osattava myös levätä.
Isompia juhlia en tässä välissä pidä, mutta kakkukahveet kyllä tarjoan läheisimmilleni. Saa nähdä juhlinko paremmin kesällä yhdistäen 50-vuotisjuhlani toisiin perhejuhliin.”
4. Olet koulutukseltasi muun muassa puutarhuri. Tykkäätkö tehdä piha- ja puutarhatöitä myös vapaa-ajalla ja kotipihassa?
”Elämä on ollut kovin kiireistä viime vuodet, joten omaan pihaan en oikein ole ehtinyt keskittyä töiltäni. Tykkään touhuta myös omassa pihassa, jos aikaa on ja olenkin jo tehnyt suunnitelman pihamme uudistamiseksi. Toteutusta olisi tarkoitus aloitella ensi kesänä.”
5. Mistä ilahduit viimeksi?
”Jaa, että mistä ilahduin. No pienet asiat ilahduttavat päivittäin, mutta tänä jouluna sain viettää perheen ja sukulaisten kanssa rauhallisen joulun leväten kunnolla ja nautin siitä.”
6. Mikä lukemasi kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen? Miksi?
”Vaikea kysymys, kun en viime aikoina ole juuri ehtinyt kirjoja lukemaan. Jonkin aikaa sitten luin kirjan katukatti Bobista. Se oli todella koskettava tarina miehen ja kissan ystävyydestä, joka nosti päihderiippuvaisen ihmisen takaisin normaalin elämän rytmiin.”
7. Mikä on rakkain lapsuusmuistosi?
”Asuin lapsuuteni pääkaupunkiseudulla ja rakkaimmat lapsuusmuistoni keskittyvät kesiin, jolloin tultiin maalle: Ylöjärvelle mummolaan ja mökille sekä Kiikoisiin isän kotikonnuille. Luonnon keskellä oleminen, uiminen, kalastaminen kaikkineen ovat jääneet pysyvästi mieleen rakkaina muistoina.”
8. Mikä on parasta elämässä juuri nyt?
”Parasta elämässäni juuri nyt on tietysti perhe ensi sijalla, mutta rakastan myös työtäni ja koen sen antoisana. Työni on sopivasti vaihtelevaa. Välillä rakennetaan pihoja ja kaadetaan puita sekä toisena hetkenä autetaan vanhuksia ja lapsiperheitä elämän vaikeissa tilanteissa.”
9. Entä mikä on parasta Sastamalassa?
”Olen viihtynyt Sastamalassa. Sastamala on kaunis kaupunki vesistöineen, siinä silmä lepää. Sastamala on myös sopivan kokoinen kaupunki ja palvelutarjontakin on mielestäni hyvä.”
10. Terveisesi kuntapäättäjille:
”Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen Sastamalaan. Yhtenä epäkohtana koen vanhusten tilanteen esimerkiksi kotihoidossa. Palveluseteliuudistus voisi olla yksi ratkaisu. Se avaisi yrittäjille mahdollisuuden auttaa vanhuksia myös kotona kotihoidon lisänä.
Kaupungin kotihoidolla ei ole mahdollisuutta ajan puutteen vuoksi auttaa kaikilla avun tarpeen osa-alueilla eikä vanhuksilla ole varaa ulkopuoliseen apuun. He jäävät suurelta osin apua vaille esimerkiksi siivouksen, ruoan laiton, vaatehuollon ja virkistystoiminnan osalta. Tätä kannattaisi miettiä vakavasti.
Ja sitten erityiskiitos Sastamalan ja Nokian välin valaistuksesta. Tulimme Tapaninpaivänä iltapimeällä Tampereen suunnasta ja oikein nautti siitä turvallisuuden tunteesta, jonka valaistus antoi ajellessamme kohden kotia.”
