Sastamalassa on toiminut jo yli 20 vuoden ajan erityistä tukea tarvitseville suunnattu sisupartio. Ryhmän perustaja Aila Kaski on pikku hiljaa väistymässä vetovastuusta, mutta toiminnan turvaamiseksi sisupartiota vetämään tarvittaisiin lisää käsipareja. Jatkajia ei vain tahdo löytyä.
Yksi sisupartion päättymisestä huolestuneista on Heidi Kallio-Vänskä, jonka lapset käyvät ryhmässä.
”Sisupartio on monelle tärkeä ja ainoa harrastus, ja olisi todella sääli, jos se loppuisi kokonaan”, hän harmittelee.
Kallio-Vänskä löysi sisupartion opiskellessaan lähihoitajaksi. Hän pyysi päästä tutustumaan toimintaan, ja on sittemmin saanut houkuteltua mukaan myös puolisonsa ja kaksi lastaan.
Kallio-Vänskä on luvannut toimia partionjohtajana ainakin tämän kevätkauden.
”Olen autellut Ailaa ryhmän pyörittämisessä, mutta kokonaan en toimintaa pysty harteilleni ottamaan. Olisi hienoa, jos ryhmän vetäjäksi löytyisi useampikin innostunut, jolloin vastuuta voitaisiin jakaa.”
Sisupartio aloitti nykyisen Sastamalan seudulla tarkalleen 23 vuotta sitten. Aila Kaski muistaa vielä hetken, joka synnytti idean toiminnasta.
”Ajoin koulutaksia ja kuljetin erityisoppilaita silloiseen Hopun kouluun. Erään kyyditettävän pojan äiti tiesi minun harrastavan partiota ja ehdotti, että voisiko Vammalassa järjestää erityislapsillekin jotain sen tyyppistä toimintaa, vaikkapa nuotioiltoja.”
Kaski syttyi ideasta heti. Hänellä oli partiosta pitkä kokemus omien lastensa kautta, ja sisupartio kuulosti mielekkäältä, uudelta tavalta tehdä tuttua hommaa.
”Minulla ei ollut erityislapsista kokemusta koulukyytejä enempää, mutta jotenkin innostuin ajatuksesta heti”, muistelee Kaski.
Ryhmässä aloitti kahdeksan lasta. Sittemmin koululaisista on kasvanut aikuisia ja osa partiolaisista jatkanut harrastusta koko sen yli kaksikymmenvuotisen historian ajan. Tällä hetkellä ringissä on 16 harrastajaa lapsista aikuisiin ja kyselyjä mukaan pääsystä tulee säännöllisesti.
”Kaikkea olemme yrittäneet tehdä, mitä muutkin partiolaiset tekevät. Kerran lähdimme jopa viikoksi Lapin leirille, vaikka muut pärjäämistämme vähän epäilivätkin. Oikein hyvin selvittiin”, Kaski nauraa.
Vaikka sisujen toiminta onkin henkilöitynyt pitkälti Aila Kaskeen, on hän itse sitä mieltä että harrastus kaipaisi uutta verta.
”Ailan metkut tunnetaan jo.”
Millainen henkilö sitten sopisi sisupartiolaisia luotsaamaan?
”Avoin ja rohkea”, miettii Heidi Kallio-Vänskä.
”Sopiva ote hommaan joko on tai sitten ei”, tuumii Aila Kaski.
Mutta sisua pitää olla myös vetäjällä, Kaski tietää. Kun ryhmässä osa haluaa metsäretkelle ja osa viihtyisi vain asvaltilla, on porukan pään osattava käyttää luovuutta.
