Tällä kertaa Käsi sydämellä -haastattelussa on sastamalalainen Jarkko Mäkipää. Kenen ajatuksista sinä haluaisit lukea? Vinkkaa: toimitus@alueviesti.fi.

1. Kuka olet?
”Jarkko Mäkipää, 49 vuotta, sahuri-trukkikuski ja pääluottamusmies Vexvellä. Jollain lailla huumorintajuinen, koitan suhtautua asioihin positiivisesti. Perheeseeni kuuluvat vaimo Elina, tytär Sanni, joka on kevään abiturientti sekä poika Eero, 22 vuotta. Eikä pidä unohtaa kissojamme eli kollinrontteja Veksiä ja Vorria.”

2. Miten sinusta tuli teatteriharrastaja? Mitä se sinulle antaa?
”Harrastus alkoi jo ala-asteella Palosen Irmelin vetämästä näytelmäkerhosta. Se tosin tyssäsi muutamaan kertaan, koska siellä oli vain tyttöjä. Lähdin sitten poikien kanssa pulkkamäkeen. Sylväällä seiskaluokalla olin näytelmäkerhossa, joka loppui siihen, kun kaupunki veti rahat pois.

Seurasi pitkä tauko, kunnes innostuin mukaan Myllymaan urheilutalon mämmiäisiltamien sketsihupaelmaan. Siitä tieni vei ensin Vesarannan kesäteatteriin ja siitä Vammalan teatterin riveihin.

Teatterin lavalla voi olla oma itsensä, mutta muut eivät sitä tiedä. Roolin takana on koukuttavaa olla, vaikeampaa se on puhua asioista omana itsenään. Ajallisesti harrastus ottaa paljon, mutta aplodit palkitsee, muuta palkkaa ei sitten tulekaan.”

3. Mikä on ollut mieleenpainuvin roolisi teatterissa ja miksi?
”Ensimmäinen roolini Vammalan teatterissa, rampa poika Bill. Hänellä oli surkea elämä. Ihmiskohtalo oli mieleenpainuva.”

4. Olet myös kaupunginvaltuutettu. Mikä sai lähtemään mukaan politiikkaan?
”Ehkä se kokemus yläasteen näytelmäkerhon lopettamisesta sai lähtemään, jottei niin kävisi enää yhdellekään nuorelle. Toinen hävitty taistelu liittyi Kaukolan koulun lakkauttamiseen, vanhempainyhdistyksessä kamppailtiin sitä vastaan aikoinaan.
Samasta syystä lähdin myös kuin Anderssonin Jari: jotta Vammalaan saataisiin uimahalli.”

5. Mitä muita harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita sinulla on?
”Minulla on pieni pala metsää ja puulämmitys. Siinä menee loppu vapaa-aika. Tulee kuntoilupuoli hoidettua samalla.”

6. Mistä ilahduit viimeksi?
”Ilahduin suunnattomasti työkaverin tolkuttomista jutuista liittyen lumelääkitykseen.”

7. Mikä on rakkain lapsuusmuistosi?
”Lapsuuden aurinkoiset kesäpäivät ja serkkupoikien kanssa koheltaminen. Heinätöissä oli mukavaa, niitä tehtiin koko suvun voimin. Heinät sotkettiin suuliin ja kaadettiin karkeaa merisuolaa päälle. Sen suolan lisäksi söin navetassa lehmille tarkoitettuja leseitä.
Nämä lienevät rautaisen kuntoni salaisuus.”

8. Ketä henkilöä arvostat? Miksi?
”Yleisesti ottaen arvostan kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat luoneet pohjan hyvinvointiyhteiskunnalle ja demokratiallemme.”

9. Mikä on parasta Sastamalassa?
”Koti tietysti. Ja kaikki muukin on ihan kivaa. Leposyke on sopiva. Ajaminen keskustassa on aina suuri seikkailu.”

10. Viimeiseksi toimituksen s-postiin tupsahtanut lukijan kysymys: Jarkko Mäkipää poseerasi Sastamalan Opiston esitteen kannessa syksyllä. Oliko hänen yllään ollut villapaita todella hänen itse kutomansa? Entä onko hän sen jälkeen tarttunut kutimiin?
”Olin kutonut sen itse, kautta kiven ja kannon. Sastamalan Taitokeskuksen naiset voivat todistaa. Kurssilla olin ja paidan tein, koska vaimo ei suostunut sitä tekemään. Olin ainoa mies kurssilla. Kutominen on muuten lehmänhermoisen hommaa, vaati keskittymistä, en voinut edes kuunnella radiota samalla.
Tein myöhemmin toisenkin paidan – tai oikeastaan neuletakin – äidilleni syntymäpäivälahjaksi.”