Pukstaavin pihapiirissä hyörii voimamiehiä, viiksiniekkoja ja klovneja. Ilmassä lentää palloja ja lautasia, iloinen musiikki soi. Museoiden yössä lauantaina jokainen saa olla sirkustaiteilija.
Kesällä kuusi vuotta täyttävä Venla Hautamäki pyörittää kepin päässä oranssia muovilautasta. Hyvin sujuu. Venlan äiti Henna arvelee, että tapahtumassa viivytään jälleen loppuun – eli iltakymmeneen – asti.
”Viime vuonna Venla ei olisi millään lähtenyt kotiin, kun täällä oli niin kivaa. Pukstaavin tapahtumat ovat aina onnistuneita, on hienoa, että lapset saavat leikkiä ja tehdä itse kaikenlaista.”
Entä mitä mieltä Venla on, tuleeko hänestä isona sirkusammattilainen?
”Jep”, kuuluu vastaus.
Samu ja Siiri Palonen askartelevat Tornihuvilan edustalla sirkusaiheista rekvisiittaa. Lapset valmistavat hauskat suut. Tylsänä päivänä pahvinen kestohymy voisikin olla kätevä. Sirkuspuuhien lisäksi Palosen perhe aikoo paeta museosta eli testata museon pakohuonetta. Suunnitelmissa on ainakin myös alpakoiden rapsuttelua.
Parhaat ystävykset, Toukolan koulua käyvät Mirella Lehtonen ja Elisa Syrjälä, melkein kymmenen vuotta, ottavat samanlaiset kasvomaalaukset.
”Halusimme yksisarviset, koska ne on parhaita. Mirella pyysi minua tänne mukaan, tottakai lähdin. Täällä on kivaa”, selvittää Elisa.
Jongleerauspallotyöpajassa on kuhinaa. Näyttää kuin sitä vetävällä Essi Mannerilla olisi enemmän kuin kaksi kättä. Pienestä tungoksesta huolimatta ihan kaikki sopivat pihapöydän ympärille täyttämään tyhjiä ilmapalloja puuroriisillä. Essi ehtii avustaa kaikkia. Epäilykseni käsien lukumäärästä vahvistuu, kun hän kysyy haluaako joku oppia jongleeraamaan ja näyttää mallia.
Sastamalan seudun museon Jälkemme-näyttelyyn tutustuessani tapaan ohimennen kiireisen museon johtajan, tänä iltana Marja Hänninen-Tolvi tosin on sirkustirehtööri.
”Iloisella mielellä olen. Pidetään viiksistä kiinni!” hän huikkaa.
Mikä on parasta sirkusteemassa?
”Sirkus yhdistää lapset ja aikuiset”, tirehtööri tietää.
