Mikä on kaukaisin kohde, jossa olet käynyt? Mieleen voi tulla Kanarian saaret, Thaimaa tai kenties joku muu paikka. Kaukomatkailu ei enää ole harvinaista, joten moni tietää millaista on istua pitkällä lennolla. Euroopan matkoja ei oikein osaa ulkomaanmatkoina pitääkään. Sama pankkikortti toimii joka paikassa, eikä rajanylityksiä aina edes huomaa. Pari vuotta sitten kävin Lontoossa valuuttaa vaihtamatta. Helppoa, mutta eksoottista kuin Helsingissä poikkeaisi. Ei mikään ihme, että yhä kaukaisemmat ja vaikeasti saavutettavat kohteet kiinnostavat useampaa. Jopa Mt. Everestille on jonoa.
Kun asioita sopivasti suhteuttaa, on edellinenkin matka leppoisaa lähiretkeilyä. Pisimmästä matkakertomuksesta olen lukenut Stephen Hawkingin viimeisimmäksi jääneestä kirjasta Lyhyet Vastaukset Suuriin Kysymyksiin. Hän kertoi, että on elämänsä aikana matkannut peräti halki maailmankaikkeuden.
Vaikuttavasti sanottu, varsinkin kun Hawking oli ALS-sairautensa takia lähes koko elämänsä liikunta- ja puhekyvytön. Matkustaminen saakin tässä uuden merkityksen. Nimittäin hänen mieltään eivät kahlinneet fyysiset rajoitteet. Uteliaisuus ja mahdollisuus ihmetellä elämän ja kaikkeuden peruskysymyksiä ovat asioita, joita moni matkoiltaankin etsii. Pyörätuolista voi joku siis nähdä ja kokea enemmän kuin konsanaan moni matkailija elämysmatkallaan. Ja kaiketi vaikka koko maapallon voi kiertää ilman, että onnistuu huomaamaan tai oppimaan mitään uutta.
Unohdamme helposti tutun ympäristön arkirutiineissa ja kiireessä sen potentiaalin, joka meidän jokaisen omassa mielessämme on. Hetken kokemiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen perustuvat tietoisuustaidot ovatkin nykyään yhä suositumpia. Aasian uskonnoissa tämä mindfulness on toki ollut perusjuttuna jo viimeiset pari vuosituhatta.
Mielellä on mahdollisuus kulkea fyysisistä rajoituksista vapaana, mutta se voi myös muodostua elämää rajoittavaksi vankilaksi. On mahdollista, normaaliakin että esimerkiksi sairastuessa ajattelu kapeutuu. Taitaa kuitenkin myös monen itseään ns. terveen kirjoissa pitävän ajattelu kiertää kovin pienissä kehissä. Ikävin tilanne on silloin, kun oman mielen umpio estää näkemästä mahdollisuuksia ympärillämme tai toisissamme. Maailma on silmien edessä, mutta jostain syystä sitä tulee helposti tuijottaneeksi vain omia varpaitaan.
Stephen Hawking oli poikkeuksellinen ajattelija, fyysisesti ja erityisesti henkisesti erityislaatuinen yksilö. Meidän ei onneksi tarvitse laittaa omaa rimaamme yhtä korkealle. Hyvään elämään riittää yleensä elämän kokeminen suht mielekkääksi, arjesta nauttiminen ja suht ok ihmissuhteet. On hyvä huomata, että mieltäkin voi treenata ja mielen voimavaroja vahvistaa kuten lihaksia. Uteliaisuus ja avoimuus uudelle ovat hyväksi. Ja myös liikkuminen, lepo ja kohtuullinen syöminen.
Tasapainoisen mielen rakenteita tulee helposti laiminlyötyä erityisesti kiireessä, stressissä ja kun elämässä on tärkeitä asioita. Kun kuitenkin malttaa, niin omaan mieleen ja omaan itseen tutustuminen voi olla matkoista merkittävin.
Ari Tiensuu
Kirjoittaja on Sastamalan seudun mielenterveysseura ry:n toiminnanjohtaja.
