Sastamalan ruokaperinne on nyt paketoitu yksiin kansiin. Pirjo Silverin kirjoittama, Mikko Joonan valokuvaama ja taittama sekä Marko Vesterbackan toimittama ja kustantama Hyvvää! – Sastamalan ruokaperinnekirja julkaistiin viikonvaihteessa pidetyillä Vanhan kirjallisuuden päivillä.

Kirjan synnystä on tekijöiden lisäksi kiittäminen mukaan lähteneiden yritysten panosta sekä Facebookin Tyrvää-ryhmän jäseniä. Vesterbacka julkaisi ryhmässä loppuvuodesta 2017 päivityksen, jossa kalasteli jäsenien Tyrvään seutuun tavalla tai toisella liittyviä mielenkiinnon kohteita. Useassa vastauksessa nousivat esiin juuri ruokaperinne ja reseptit.

”Kirjalle oli sosiaalinen tilaus. Vaikka paikallisia aiheita on käsitelty kirjoissa, ei ruokakirjoja juuri ole”, Joona ja Silveri sanovat.

Kirjaan on valittu monia kokonaisuuteen istuvia ruokaohjeita, kuten kannessa komeileva Pirasen luomutilan talkkunaherkku ja klimppisoppa, mutta pelkkä reseptikirja Hyvvää! ei ole.

Sen sijaan se kutsuu kiertomatkalle paikalliseen ruokaperinteeseen ja kertoo, mitä Sastamalassa on pruukattu syödä arkena ja juhlissa. Menneiden muistelun lisäksi tutustutaan nykytilanteeseen ja esitellään paikallisia toimijoita ruoan, juoman ja leivonnaisten parista.

Oppaana ruokaperinnematkalla toimii Pirjo Silverin äiti, 90-vuotias pitokokki Mirja Silveri, jolla on kokemusta juhlien laittamisesta viidellä vuosikymmenellä. Tietoa on ammennettu myös kotitalousopettaja Johanna Pitkäkosken satakuntalaista ruokaperinnettä käsitelleestä gradusta.

Juhlapöydästä arkeen

Ruokaperinne on muuttunut vuosikymmenten saatossa monella tapaa.

”Ruokahävikki on nykyään kauhea murhe. Ei ennen jäänyt mitään hukattavaksi, ihmisillä oli taito käyttää ja jalostaa raaka-aineita loputtomasti”, Silveri huomauttaa.

”Emme elä puhtaasti einesten aikaa, mutta aika lailla valmiiseen pöytään ihmiset nykyään astuvat. Myös ruoat ovat muuttuneet. Ennen pitopöydissä herkkuina pidetyt lihapullat ja maksalaatikko ovat nyt kaikille tuttuja arkiruokia, joita jopa vähätellään”, jatkaa Joona.

Sastamalan seudulle leimallista on ollut, että juhlan aikaan ruoassa ei ole säästelty. Vaikka arkena olisi nuukailtu, pitopöydät notkuivat. Nykyaikaisen pitopalvelun sijaan pitokokki tuli kotiin ja hääräsi siellä tarjottavat valmiiksi.

”Niin pientä pirttiä ei ollut, etteikö olisi pidetty nykymittapuulla valtavia hautajaisia. Häissä saattoi hyvinkin olla 300-400 henkeä. Kontrasti arki- ja juhlaruoan välillä oli suuri”, Silveri sanoo.

Kirjan mukaan seudulla on pidetty runsaasti myös kenelle tahansa avoimia ruokajuhlia. Aktiivisia tällä saralla ovat olleet muun muassa Tyrvään seudun kotiseutuyhdistys, Tyrvään-Vammalan maatalousnaiset ja Vammalan seudun Voima.

Tarjottavat on valmistettu talkoilla, ja ne ovat olleet omia perinneruokia, kuten klimppisoppaa, kryynimakkaraa, suolasiikaa ja kakkoa.

Hauska yksityiskohta kirjassa ovat listat tarjottavista, joita on katettu pöytään esimerkiksi ylilääkärin 50-vuotispäivillä vuonna 1969 ja hammaslääkärin hautajaisissa vuonna 1965. Ne ovat löytyneet Mirja Silverin arkistoista.

Arkiruoasta fine diningiin

Mikko Joona ja Marko Vesterbacka toteuttivat kirjaa varten kolmetkymmenet ruokakuvaukset Sastamalan seudulla toimivissa yrityksissä. Kokemus oli avartava.

”Meillä on tarjontaa laadukkaasta arkiruoasta fine diningiin ja pienistä kotileipomoista valtakunnan tasolla tunnettuihin yrityksiin. Sastamalassa pitäisi ehdottomasti olla enemmän ylpeyttä siitä, millainen ruokakulttuuri meillä on. Turisteille pitäisi tarjota rohkeammin paikallisia herkkuja – mikä sen hienompaa kuin kertoa, että tätä ruokaa on seudulla syöty jo vuosikymmenet”, Joona toteaa.

Pirjo Silveri myötäilee.

”Suomalainen on niin vaatimaton. Italialaisina olisimme jo paukuttaneet henkseleitämme. Mielestäni Sastamalan nykyisessä ruokakulttuurissa olisi aineksia vaikka ruokatapahtumaan.”

Joona ja Silveri toivovat Hyvvää! -kirjan kannustavan lukijoitaan arvostamaan ruokaa nykyistä korkeammalle.

”Varsinkin kotiruokaa, sillä perusta ruokaperinteille luodaan kotona. Ehkä kirja herättää myös muistelemaan, millaista pöperöä ja sokkaraa kenenkin pöydän ääressä on lapsena syöty.”