On sunnuntai, ja olen motissa Stormintiellä. Autoja on takana ja vastaan tulossa letkaksi asti. Tien reunaan  pysäköity pakettiauto on osaltaan tukoksen syynä. Sen ohi ei yksinkertaisesti mahdu valumaan kaksisuuntainen liikenne. Onneksi ajoneuvon kuljettaja saapuu pian, ja tukos aukeaa. Nyrkkiä ei pui kukaan, vastaan tulevasta autosta vilkutetaan iloisesti.

Varmuuden vuoksi jätämme auton kauemmas kohteista, tyhjillään olevan liiketilan pihaan. Tila muistuttaa siitä, miksi Stormi ei Sastamalan kaupungin virallisten kehityskohteiden listalla ole. Ei ole kauppaa kylällä, mutta onpa sentään komea monipalvelukeskus kouluineen ja päiväkoteineen. Vetovoimatekijöitä on toki muitakin, asuinalueena Stormi on hyvin sijoittunut, eli Tampereen suuntaan, eivätkä kaupungin tonttien hinnat päätä huimaa.

Vesisateessa tarpoo melkoinen joukko pitkin kylänraittia. Tonttikauppojen sijaan meitä vetävät puoleensa vanhat talot. Myllyahteella, Ekojoen mutkassa sijaitsevaan kuvanveistäjä Ari Virtasen työpajaan jonotetaan. Jono lipuu sisään pajaan ja talon toisesta päästä ulos. Talon seinien sisäpuolella avautuvat taiteilijan työnteon salat. 1800-luvun lopulla valmistunut hirsirunkoinen rakennus on toiminut Virtasen taiteellisen työn sydämenä vuodesta 1985.

Hääpäivää puolen tuhannen vieraan kera

Hipsin Ekojoen rantaa myötäillen, takapihan kautta seuraavaan kohteeseeni Sampolaan. Ruuhkaa on ovensuussa täälläkin, vaan ystävällisesti vanhojen talojen ystävät tervehtivät toisiaan ja ojentelevat jaloistaan muovisia suojapusseja seuraaville käyttäjille. Talon isännällä Veijo Saarella riittää juttuseuraa pihamaalla, rouva Katja kertoo seisoneensa pariskunnan makuuhuoneessa jo useamman tunnin vastaamassa vieraiden kysymyksiin.

”Mutta tämä on pelkästään mukavaa. Hienoa, että vanhat talot yhdistävät ihmisiä. Tämä on myös oikein hyvä tapa juhlistaa hääpäivää. Seitsemän vuotta sitten vieraita oli noin 250, nyt taidamme tuplata vierasmäärän”, hän nauraa.

Moni paikallinen muistaa 1900-luvun alkupuolella valmistuneen rakennuksen Tyrvään Säästöpankin talona. Niistä ajoista muistuttavat entisen pankkisalin, nykyisen makuuhuoneen, massiivinen pöytä sekä kassaholvi, johon Saaret ovat sijoittaneet vaatehuoneen.

Aatelisena kartanon mailla

Jatkamme Stormista Kaltsilaan päin. Vaikka autoilu kyläteillä Sastamalan Wanhat Talot -tapahtumaan aikaan edellyttää ajoittain pitkää pinnaa, on se kaiken vaivan arvoista.

Vanhakylän kartanon miljöö on todella kokemisen arvoinen. Päärakennuksesta vain osa on yleisölle avoinna, ja tungosta on siinä määrin, että nautin vain upeasta puistosta.

Idyllisestä väentuvan kahvilasta vähän suupalaa, ja suuren tammen alle siitä nauttimaan. Silmä lepää kruununnimismies Henrik Packalenin vuonna 1751 perustaman kartanon uusklassisessa päärakennuksessa. Juon kahvia pikkusormi pystyssä, tämän aatelisempaa minusta ei saa.

Tammen katveessa tapaan ylöjärveläiset Kuusikot. Hanna, Teemu ja kaksivuotias Iivo ovat vaikuttuneita näkemästään.

”Upea paikka ja kokonaisuus, kaikki nämä rakennukset ja sitten vielä tuo lampi ja paviljonki. Nurmikon leikkuuta tosin olisi omaan makuun liikaa”, Teemu miettii.

Hanna Kuusikko kertoo perheen käyneen ostoksilla Mäkipään entisessä navetassa eli Häijään Sattumankaupassa ja suuntaavaan seuraavaksi tapaamaan Ikuri-pukkia Lähteenmäen torpalle Kiikoisiin.

”Valitsimme mahdollisimman perheystävällisiä kohteita. Ei haittaa, vaikka kohteet ovat etäällä toisistaan. Sastamalassa on kaunista, ja tämä on hieno tapahtuma.”

Mutta hetkinen, eikös Ylöjärvellä ollut lauantaina oma vanhat talot -tapahtuma?

”Oli, mutta se meni meiltä ihan ohi. Meillä oli vain Sastamala mielessä”, Kuusikot toteavat.